Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Yksi on joukosta poissa – Pentti Linkola ei ehtinyt nähdä luonnon lopullista häviötä ihmistä vastaan, lajien sukupuuttoja senkin edestä

KOLUMNI. Viikonlopun uutinen yllätti ja ei yllättänyt. Pentti Linkolan (1932–2020) kuolema jätti korvaamattoman aukon luonnon- ja elonkehän suojeluun. Linkola näki sen, mitä muut eivät halunneet nähdä. Hänkään ei ollut profeetta omalla maallaan tai maassaan. Hyvinvointiyhteiskunnan kasvattien on vaikea hyväksyä Linkolan ajatuksia. Siinä tulee omahyväisyys vastaan. Kulutusyhteiskunta ja sen jatkuva kasvu saivat Linkolalta kritiikkiä, jota suuri osa ihmisistä ei hyväksynyt. Linkolan teksteistä lainatuista irrallisista lauseista moni muodosti mielipiteensä hänestä. Valtaosa piti häntä tuomiopäivän profeettana huomaamatta, että me itse asiassa elämme jo tuomiopäivän aikaa. Sitä ei vieläkään uskota. 1980-luvun loppupuolella Valkeakoski-opistolla kokoontui ryhmä, joka sorvasi Vihreän liikkeen tavoiteohjelman. 50-sivuinen julkaisu on sisällöltään pätevä yhä. Siinä tulevat tiivistetysti esiin Linkolan teesit ja ajattelu. Toki tavoiteohjelma aiheutti sen, etteivät vihreät hyväksyneet sitä. Samalla Linkola teki pesäeron vihreään liikkeeseen, josta sittemmin muodostui kaupunkilaispenskojen puolue. Termit, joita Linkolasta käytettiin, jäivät elämään. Sitä kuvaa hyvin maanantain Helsingin Sanomien vinkkiteksti: ”Ristiriitainen erakko”. Sellainen Linkola ei koskaan ollut. Päinvastoin, häntä sosiaalisempaa henkilöä harvoin tapasi. Ristiriitainen hän toki oli, välillä myös omassa ajattelussaan. Hän toki myönsi virheensä, jos sellaisen teki. Tosin ajattelussaan harvemmin. Selaillessani valokuvia 35 vuoden ajalta, muistuvat mieleen kaikki tapahtumat ja jututukset, joita tuli tehtyä. Kun Linkola täytti pyöreitä vuosia, jokaisen juhlan aikana otetuista valokuvista näkee, kuinka aika on kulunut ja ihminen vanhentunut. Vanheneminen otti Linkolalle koville. Niin kai se tekee jokaiselle. Vahva ja pystyvä ruumiskin rappeutuu. Muutama vuosi sitten Linkola muisteli kaiholla, kuinka hän notkeasti kiipeili korkeisiin puihin rengastamaan linnunpoikasia. Samalla hän totesi, ettei enää uskalla kiivetä edes tikapuille. Luonto kulki Linkolan suvussa. Pentin isä Kaarlo Linkola perusti Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jo vuonna 1938. Hän oli erikoistunut kasveihin. Poika taas tavoitteli puiden latvoja. Luonnonpuistot ja kansallispuistot olivat Kaarlo Linkolalla mielessä jo 1930-luvulla. Pentti Linkola taas käynnisti hankkeen, jolla ostettiin metsäaloja suojeltavaksi. Kummatkin hankkeet toteutuivat. Pentti Linkolan työ oli käsittämättömän mittava. Viime vuodet hän puhtaaksikirjoitti vanhoja havaintopäiväkirjojaan, joita pöydällä oli melkoinen pino. Nyt ollaan tässä. Yksi ihminen on poissa. Pentti Linkola ei ehtinyt nähdä luonnon lopullista häviötä ihmistä vastaan. Lajien sukupuuttoja senkin edestä. Juhani Valli