Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Hän on jo omassa maailmassaan”, kertoo Janne Laine muistisairauteen päättyneestä yhteistyöstä – Tuore näyttely esittelee menestyneen taiteilijan läheistä suhdetta lapsuutensa metsään ja seitsemään kollegaansa

Lavian aarniometsä oli kuvataiteilija Janne Laineen lapsuuden kesien leikkikenttä. Muut ehkä telmivät muuallakin, mutta Laine oli aina metsässä. Vielä nykyisinkin luonnon pitää olla lähennä. Työhuoneelta Tampereella avautuu näkymä Pyynikin metsämaisemaan ja luonto nousee usein myös teosten aiheeksi. –Silti en ole suomalaista metsää juuri kuvannut. Siihen se on minulle liian läheinen. En pysty kuvaamaan sitä sellaisena kuin haluaisin ilman, että siitä tulee kornia. Muutama vuosi sitten Laine halusi luoda uudelleen kokemuksen lapsuutensa metsästä. Tutun metsän laidalla odotti kuitenkin yllätys. Metsä oli poissa ja tilalla avohakkuualue. Tuli paha olo. – Tuntui kuin lapsuuteni olisi ryöstetty. Siksi minun oli pakko tehdä lapsuuteni metsä uudelleen. Laine kuvasi yksittäisiä puita, rakensi metsää puu ja vedos kerrallaan. Nyt valmiin teoksen kehyksistä heijastuu tummien puiden sekaan Voipaalan taidekeskuksen miljöö. Valkeakoski alkusysäys juhlavuoteen Alkusoitto ja lähtölaukaus, Janne Laine kuvailee Valkeakoskella nähtävää näyttelyään. Tuleva vuosi 2020 on taiteilijalle erityinen useammallakin tavalla. Silloin Laine juhlii 25-vuotiasta taiteilijauraansa, täyttää 50 vuotta ja muuttaa sopivan työhuoneen perässä Tampereelta Mänttään. Juhlavuoden näyttelykausi alkaa kuitenkin tutusta Voipaalasta. Aiemmin Laineen taidegrafiikkaa on nähty taidekeskuksella vuosikymmen sitten, kun akateemikko, taidegraafikko Outi Heiskanen kokosi taloon ryhmänäyttelyn. Nyt osat ovat vaihtuneet ja Laine on tuonut mukanaan Voipaalaan Heiskasen töitä. Kaksikon teosten lisäksi näyttelyssä on esillä myös kuuden muun, Laineen uraa ja elämää tavalla tai toisella koskettaneen taiteilijan teoksia. – Olen kasvanut taiteilijaksi heidän ystävänään ja kolleganaan, Laine kuvailee. –He ovat opettaneet minua taiteilijana luottamaan omiin kykyihini, olemaan innovatiivinen, kokeileva ja vain tekemään. Lavennettuhan tämä sopii elämänopiksi miltei mihin tahansa. Lainetta ja hänen seitsemään kollegaansa yhdistää myös toisenlainen lenkki. Vuosien varrella Laine on vedostanut lähes heistä jokaisen töitä. Kenties tiiveintä yhteistyö on kuitenkin ollut juuri Heiskasen kanssa. Pensastuulikansa löysi kodin maisemasta Oli vuosi 1986, kun teini-ikäinen Janne Laine näki ensimmäisen kerran Outi Heiskasen töitä. Heiskanen oli aiemmin samana vuonna palkittu Vuoden taiteilija -palkinnolla. Kymmenen vuotta myöhemmin Laine ja Heiskanen tapasivat ensimmäistä kertaa. Kohtaaminen oli lyhyt. Laine sai Heiskaselta levyn vedostettavaksi. Vuodesta 1998 lähtien Laine on vedostanut miltei kaikki Heiskasen työt. Vuonna 2003 yhteistyö syveni, kun Heiskasen teoksista tutut pensastuulikansan hahmot löysivät kodin Laineen töiden maisemista. – Outista tuli minulle ikään kuin äitihahmo, Laine miettii Voipaalan taidekeskuksen kulmahuoneessa. Sinne on koottu Janne ja sen seitsemän kollegaa -näyttelyn teoksia, joista osa on Heiskasen, osa Laineen ja osa yhteisiä. Alkuun osa karsasti kahden taiteilijan uudenlaista yhteistyötä, Laine muistelee. Nyt tilanne on toinen. Uusia yhteisteoksia kysellään Laineen mukaan jatkuvasti. Enää niitä ei kuitenkaan ole tulossa. – Outilla on Alzheimer ja hän on jo omassa maailmassaan, eikä tunnista enää meistä ketään. Hän on tavallaan päässyt temmeltämään sinne pensastuulikansansa pariin. Teoksia omasta taidekokoelmasta Voipaalassa nähtävistä, seitsemän kollegan teoksista moni on Laineen omasta 450 teoksen kokoelmasta. Taidegraafikko ja -maalari Ulla Rantasen töitä näyttelyssä on mukana, koska ne ovat Laineelle henkilökohtaisesti läheisiä. Inari Krohnilla puolestaan on samanalainen, läheinen suhde suomalaiseen luontoon kuin Laineella. Taidegraafikko Elina Luukasen työt taas tuntuvat kuin omilta. Vuosien aikana Laine on vedostanut lähemmäs 20 000 Luukasen työtä. Näkemisen taito pienissä yksityiskohdissa, sitä Laine sanoo arvostavansa Maija Albrechtin töissä. Marika Mäkelän töissä Lainetta taas kiehtoo, miten taidemaalarin mieli taipuu grafiikkaan ja pienestä ajatuksesta voi kasvaa sarja, kokonaisuus. Yksi ystävyyksistä alkoi vuonna 2000 Islannissa. Siellä Rannveig Helgadottirin esitteli Laineelle islantilaisen elämäntavan ja luonnon. –Nyt hänen perheensä on kuin oma perheeni. Hänestä on tullut siskoni. Janne Laine ja sen seitsemän kollegaa -näyttely esillä Voipaalan taidekeskuksessa 23.11.2019– 2.2.2020.