Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Muistatatko Valkeakosken teatterilavoilta Sound of Musicin, Virginia Woolfin ja Greasen? – Katso kuvagalleria tuoreesta näyttelystä, joka kursii kasaan kaupungin yli 150-vuotista teatterihistoriaa

Muistatko Valkeakosken teatteriestradeilla nähdyt näytelmät Kuka pelkää Virginia Woolfia , Sound of Music ja Grease ? Entä Ronja Ryövärintyttären , Anna Kareninan ja Luxemburgin kreivin ? – Valkeakoskella on vuosien varrella uskallettu tarttua isoihin tarinoihin. On ollut rohkeutta kokeilla, toteaa Myllysaaren museon amanuenssi Satu Lahtinen . Viime perjantaina museolla aukesi uusi joulukuuhun saakka avoinna oleva näyttely. Sen kautta yleisö pääsee sukeltamaan juuri esimerkiksi Greasen ja Sound of Musicin maailmaan. Valkeakoskelaista teatteria ja sen tekijöitä esittelevässä näyttelyssä on esillä valokuvia, mainosjulisteita ja oikeissa näytelmissä käytettyjä lavasteita ja pukuja eri vuosikymmeniltä. – Silti tässä on mukana vain murto-osa kaikesta siitä, mitä on tehty. Työväestö esitti lavalla Minna Canthia Teatteriharrastuksen juuret yltävät Valkeakoskella yli 152 vuoden taa. Asiasta kertova vanhin säilynyt dokumentti on elokuulle 1867 päivätty kokouspöytäkirja Voipaalan kartanolta. Pöytäkirjan mukaan kartanolla on esitetty ruotsiksi Mätäkuun päivä -näytelmää. – Kartanon herrasväki esitti teatterinäytelmiä kesävierailleen ja palvelusväelleen. Etenkin palvelusväelle tehdyissä esityksissä oli usein mukana jokin opetus, kertoo Lahtinen. Hiljalleen teatteriharrastus levisi Voipaalan kartanolta Sääksmäen kyliin, erilaisiin seuroihin ja palokunnan huvitoimintaan. Esityskieli vaihtui ruotsista suomeksi. 1890-luvulla työväestö alkoi alkoi järjestäytyä ja lopulta vilkastuva toiminta johti näytelmäseuran vakiintumiseen. – Työväen näytelmäharrastus lisäsi yhteisöllisyyttä ja sen kautta pystyttiin käsittelemään työväestön elämään liittyviä teemoja. Lavalla esitettiin esimerkiksi Minna Canthin ja Aleksis Kiven näytelmiä. Eri alojen osaajat esille Myllysaaren museolla Satu Lahtinen suoristaa Anna Karenina -näytelmässä nähdyn puvun pitsihihaa. Hänen mukaansa nyt museolla nähtävän näyttelyn idea on muhinut mielessä ja suunnittelukokouksissa pitkään. – Teatteri on mieletön maailma ja herkullinen sekä visuaalinen aihe. Vielä kun meillä on alalla vireää toimintaa ja pitkää historiaa, ajattelin, että nyt on aika tehdä juuri tämä näyttely. Spottivalojen alle mallinukkejen ylle aseteltujen pukujen vierestä löytyy lyhyitä esittelytekstejä, jotka nostavat esiin näytelmien tekijätiimeissä olleiden osaajien, kuten pukusuunnittelijoiden, nimiä. – Näyttelijät ovat usein se ammattiryhmä, joka teatterista tulee yleisöä lähimmäs. Silloin taka-alalle voi helposti jäädä se, miten suuren ammattijoukon osaamista näytelmän tekeminen edellyttää. Se, että Bravo! Teatteri Valkeakoskella -näyttelyyn on saatu esille teatterilavoilla käytettyjä pukuja ei ole itsestäänselvyys. Esitysten päätyttyä pukuja ei aina säilytetä. Siihen ei välttämättä ole tilaa ja joskus asuissa käytettyjä materiaaleja tarvitaan uusiokäyttöön. – Onneksi osa on säilytetty. Museolle teatterinäyttely on Lahtisen mukaan myös tavanomaisesta näyttelystä poikkeava. Esillä ei ole vitriineitä ja vain yksi näyttelyesine on museon omista kokoelmista. – Se on vuoden 1975 Koskialisia -näytelmän lavasteen pienoismalli. ”Nostalgian kaipuutaan täällä saa ruokittua” – Aikanaan kuiskaaja oli näyttämön tärkein henkilö, Lahtinen kertoo ja osoittaa teatterin tekemisen historiasta kertovaa pahviopastetta. Sen mukaan näyttelijät harjoittelivat repliikkejä usein yksin ja parrasvalojen sytyttyä osa tekstistä saattoi unohtua. Silloin suoraan lavan eteen sijoitetun kuiskaajan kopin edustalle kertyi jonoa, kun näyttelijät odottivat kuiskaajan auttavan seuraavan repliikkinsä kanssa. – Tästä, miten näyttelijät tungeksivat kuiskaajan kopilla, mainitaan monesti ajan teatterikritiikeissä meilläkin. Näyttelytilan kaukaisimmasta nurkasta löytyy peruukkeja Sven Tuuvasta , hattuja Hupsusta kreivittärestä ja nukkeja Keisarin uudet vaatteista . Esillä on monenlaista esineistöä, mutta miten hyvin valkeakoskelaiset tuntevat kotipaikkakuntansa teatterihistorian? – Uskon, että syntyperäiset valkeakoskelaiset varmasti oikein hyvin. Ulkopaikkakuntalaisille voi tulla yllätyksenä, miten paljon täällä on tehty, Lahtinen miettii. Entä onko näyttelyssä tarjolla mitään uutta teatteriyleisökonkarille? – Ainakin nostalgian kaipuutaan täällä saa ruokittua, Lahtinen naurahtaa. Bravo! Teatteri Valkeakoskella -näyttely on avoinna Myllysaaren museolla 15. joulukuuta 2019 saakka. Juttua täsmennetty 26.9.2019 kello 10.00: Täsmennetty kuvateksteihin tietoja Kahden herran palvelija -ja Grease-näytelmien puvuista.