Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Vakavasta koronasairaudesta selvinneen valkeakoskelaisen Maija Turpeisen viesti suomalaisille: ”Lakatkaa pärjäämästä itse”

Kun Maija Turpeinen oli nukutettuna ja hengityskoneessa vakavan covid 19 -taudin takia, hän muistaa ajatuksissaan kysyneensä monelta ihmiseltä, että selviääkö hän. Vastaus oli ollut aina sama: se päätös sinun pitää tehdä itse. – Ilmeisesti minä sen tein, koska minä olen nyt tässä, hän kertoo puhelimessa sunnuntaina kotonaan Valkeakosken Mäntylässä. Valkeakosken Sanomat kertoi Maija Turpeisen sairastumisesta ja joutumisesta hengityskoneeseen viime viikolla . Hän on nyt päässyt kotiinsa toipumaan raskaasta sairaalajaksosta. Hän kertoo voivansa hyvin, vaikka voimavarat ovat edelleen hyvin rajalliset. – Kun olen tottunut vastaamaan ihan kaikesta kodin arjen pyörittämisessä, niin vaikeinta on hyväksyä se, että pitää levätä. – Kun laitan ruuan pöytään, syön ja käyn vessassa, niin voimat menevät jo siihen. Heräämisen jälkeen iski syyllisyys Turpeinen oli kolmen viikon sairaalajaksosta viikon hengityskoneessa nukutettuna. Tätä ennen hän ehti sairastaa kotonaan reilun viikon ajan, mistä ajasta hänelle ei jäänyt muistikuvia. Hänellä onkin nyt viesti niille, jotka koronaa eivät vielä ole kohdanneet. – Lakatkaa pärjäämästä itse. On ok soittaa lääkärille, jos henkeä ahdistaa tai on kuumetta. Kannattaa hakeutua hoitoon ajoissa. Turpeiselle on kerrottu, että ennen sairaalaan menemistä hän oli käytännössä nukkunut koko ajan, ja ollut niin väsynyt, ettei ollut jaksanut edes puhua. – Itse olin täysin vakuuttunut siitä, että olen elämäni kunnossa. Sairaalajakso oli rankka kokemus. Noin viikko nukutuksesta heräämisen jälkeen häneen iski voimakas syyllisyys siitä, että hän oli selvinnyt. – Pelkäsin, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Hän tajusi myös kuinka lähellä oma kuolema oli ollut. Hän kärsi myös neurologisista oireista ja näki muun muassa harhoja. Hän puhui niistä avoimesti hoitajille ja läheisilleen, mikä helpotti oloa. – Suurin helpotus oli, kun minulle kerrottiin, että tuo on ihan normaalia tässä tilanteessa. Kuinka rankkaa se olisi ollut, jos en olisi puhunut kenellekään. Turpeinen onkin valinnut avoimuuden keinoksi sairaudesta ja sen aiheuttamista tunteista selviämiseen. Hän huomasi jo sairaalassa, kuinka paljon muut janoavat tietoa koronavirukseen sairastuneiden kokemuksista. Hän toivoo, että hänen oma vakava sairastumisensa perusterveenä 41-vuotiaana auttaa konkretisoimaan viruksen vaarallisuuden. – Itsekin ajattelin ennen sairastumistani, että jos sen saan, niin saan sellaisen perusflunssan. Hoitaja piti kädestä kiinni Nyt Turpeinen saa rauhassa keskittyä toipumiseen omien sanojensa mukaan pienin askelein eteenpäin. Hän tai hänen perheensä eivät ole enää karanteenissa, mutta Turpeinen itse välttelee varmuuden vuoksi riskiryhmien, kuten omien vanhempiensa tapaamista ja julkisilla paikoilla liikkumista, kuten kaupassa käyntiä, johon muutenkaan voimat eivät riittäisi. Työt Tampereella ja omakotiprojekti Länsi-Lintulassa saavat odottaa rauhassa, vaikka aviomies Jani Turpeinen jälkimmäisessä käy jonkin verran tekemässä sisätöitä. Ennen kaikkea Turpeisen ei enää tarvitse olla yksin, vaan hän voi olla perheensä ympäröimänä. – Yksinäisyys sairaalassa oli karua. Parhaana apuna yksinäisyyteen hänelle on jäänyt mieleen Taysin Valkeakoskelta tulleet hoitajat. – Sanoin eräälle teho-osaston hoitajalle yhtenä yönä, että minua pelottaa ja voisiko hän pitää minua kädestä kiinni. Hän vastasi kyllä, olen sinun omahoitajasi tässä.