Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Sanon koronarokotteelle kiitos, kun sen aika on, kirjoittaa Johanna Nortesuo

En minä varsinaisesti rokotevastainen ole. En vain pidä neuloista. Verikokeisiin olen kyllä tottunut vuosien aikana kaikenlaisissa testeissä juoksemisen vuoksi. Olen karaistunut kestämään epämiellyttävät hetket, kun kokemattomat hoitajat eivät osaa löytää suonta kyynärtaipeestani. Jotenkin olen onnistunut jopa kaksi tatuointia hankkimaan. Rokotuksiin kuitenkin vedän rajan – ei kiitos, jollei nyt ole aivan pakko. Välttelen myös lääkkeitä viimeiseen saakka. Mielestäni on hyvä antaa kropan kestää vähän luonnollista sairautta, joten pilleripurkit pysyvät kiinni niin kuukautiskramppien aikana kuin kuumeessa. Pyrin pitämään kehon luonnollisesta vastustuskyvystä huolta suhteellisen terveellisin elämäntavoin. Kieltäydyn myös antibioottikuureista, mikäli koen ne tarpeettomiksi, sillä kehoni reagoi niihin varsin voimakkain sivuoirein. Rokotuksista olen ottanut vain ne, jotka on määrätty pakollisiksi, vaikka olen myös matkustanut pitkäkestoisesti useilla alueilla, joilla monia eri rokotteita suositellaan. En ymmärrä, miksi sairastamaani vesirokkoon pitäisi ottaa rokote, enkä ole ikinä ottanut influenssarokotetta, vaikka kuulun riskiryhmään. Rokotteet myös pelottavat minua. Esimerkiksi markkinoille kiirehditty sikainfluenssarokote aiheutti aikanaan narkolepsia-epidemian erityisesti nuorissa rokotetuissa. Nyt olemme varsin erilaisessa tilanteessa. Sikainfluenssa levisi koronavirusta nopeammin ympäri maailmaa, mutta koronakin vaikuttaa tarttuvan melko helposti – ja on eksponentiaalisesti tappavampi. Suuri osa maailmaa on hädässä viruksen kanssa. Euroopassakin ollaan lähestymässä toista aaltoa. Keväällä rokotteen arvioitiin valmistuvan 12–18 kuukaudessa. Venäjän kiirehtimistä oman rokotteensa kanssa on kritisoitu laajasti. Kiire on, mutta aiemmasta on selvästi opittu testaamisen tärkeys. Olen jumissa maassa, jossa on jo yli viisi miljoonaa tartuntaa ja lähes sata tuhatta kuollutta. Epäilyksistäni huolimatta olisin mieluusti etulinjassa saamassa rokotteen koronavirusta vastaan. En edelleenkään pidä rokotteista, mutta en voi enää ajatella vain itseäni. Ajattelen vielä syntymätöntä lasta vatsassani tai sitä ihanaa naapurin rouvaa Valkeakoskelta, joka joutui teho-osastolle koronatartunnan vuoksi. Siksi sanon koronarokotteelle kiitos, kun sen aika on. Kirjoittaja toivoisi rokotepakkoa