Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Taas surua soi paperisydän: Nyt Juuso pyörisi haudassaan, ellei kivi olisi niin iso

Lähdin Tervasaaresta, Tervasaari ei lähde minusta. Ensikosketus paperin tekoon oli hirveä haju. Se irtosi sellu-ukoista, jotka nousivat onnikkaan Tervasaaresta. Pikku-Pötkö oli tukehtua ja ajatteli, että en kuunaan edes pissi tuonne päin. Kuunaa kului kumman äkkiä ja huomasin olevani itse savujen seassa haisemassa. Olen tolkuttanut nuorille, että ellette saa sitä työtä mistä tykkäätte, niin tykätkää siitä minkä saatte. Onneksi näin kävi minulle, mutta varovasti oli vihelleltävä. Oli vaarana, että valkotakkiset koppaavat työstään tykkääjät hoitoon. Mitä siitä Ay-satraapitkin sanoisivat, jos työn orja hymyilisi tehtaalla tilipäivänä selvin päin. Me automaatio-atleetit yritimme toteuttaa metsäteollisuuden vuorineuvosten ikiaikaista toivetta. Työväkeä on sopivasti, kun tehtaalla käyskentelee mies ja koira. Miehen tehtävänä on ruokkia koira, kun taas koira vahtii, ettei mies vahingossakaan koske mihinkään. Kaipolassa nekin ovat liikaa, huruah hii, myllyt kii! Ennen rationalisoitiin, nyt virtaviivaistetaan, mutta kärsimys on yhtä kova. Kun Tervasaaresta ensimmäisen kerran ulostettiin poppoota pihalle 1970-luvulla, niin 55 vuotta täyttäneitä painostettiin työttömyyseläkkeelle. Inhimillinen ratkaisu, epäinhimillinen tulos. Työttömän titteli sai isot miehet itkemään häpeästä, kun täytyi käydä työvoimatoimistossa ilmoittautumassa kortistoon. Ennen rationalisoitiin, nyt virtaviivaistetaan, mutta kärsimys on yhtä kova. Puuhastelin vuosikymmenet Tervasaaren jätteenpolton parissa. Toiveeni onkin, että ellen kelpaa muumioksi Myllysaaren museoon, niin polttavat CEII:lla. Vieläkin vihloo, kun kuulee, että TE:n henkilömäärä optimoidaan. Joskus oli 1400, nyt 295–245! Jos ken, niin Etiopian keisari Haile Selassie osasi motivoida. Kun 100 miestä eivät jaksaneet vetää tykkiä vuorelle, niin Haile ammutti joka toisen. Loput 50 motivoituivat ja vetivät. Tuntuu, että moni TJ on kuullut tarinan. Rahalla ei ole isänmaata, eivätkä toimitusjohtajat omista, ovat kasvottoman rahan renkeinä. Kun kuvanveistäjä Aimo Tukiainen työsti reliefiä Juuson hautakiven kylkeen Sorrilan takana, niin kivi halkesi. Tukiainen rauhoittui, kun Juuso kierrettyään kiven sanoi, että näin on hyvä, en olisi parempaa keksinyt. Nyt Juuso pyörisi haudassaan, ellei kivi olisi niin iso. Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta