Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Lähdemme rollaattoreilla barrikadeille – jos puhe ei auta, kostomme on hirmuinen!”

Eivät meitä eläkeläisiä Etelärannan keisarit määrää. Silti me nousemme sorron yöstä ja lähdemme rollaattoreilla barrikadeille. Me vaadimme, että leikattu indeksi liimataan. Ei riitä tavanomainen lakko, käy kuten herrojen lakon, sitä ei huomaa kukaan. Ellei puhe auta, niin kostomme on hirmuinen, me tulemme takaisin töihin! Muut taistelevat, että kiky-tunnit on lopetettava. Me taistelemme, että kyky-tunnit takaisin. Ei eläkeläisillä niitä kykyjä liialti ollut, nyt kehtaavat nekin viedä. Keijo-keisari kutsui firmansa väen paikalle ja selitti, että puulaaki automatisoidaan. Henkilökuntaa tarvitaan vain keskiviikkoisin. Hirveä älämölö, ansiot romahtavat. Johtaja jatkoi, että koska tuotanto säilyy entisellään, niin ansiotkin. Vanha ay-satraappi makusteli ja kysyi, että jaa joka keskiviikko? Kateutta herättää eläkeläinen Erkki, joka kaikesta päätellen pärjää taloudellisesti hyvin tekemättä mitään. Kysyin, että mistä sinä sitä rahaa oikein kehität? Mies paljasti, että kotona on laatikko, mistä hän kaivaa rahaa tarvitessaan. Utelin, että mistä sitä rahaa sinne laatikkoon kertyy? – Helmi sitä sinne laittaa. – No, mistäs rouva sitä rahaa saa? – No minulta, mistäs muualta. – Mistäs sinä sitä rahaa saat? – Sieltä laatikosta tietysti, oletko sinä Eikka vähän tyhmä? Kateus kalvaa myrkyn lailla muitakin karun maamme kulkijoita. Viranmaan vainioilla viljeli Veijo peltotilkkujaan ja lypsi ainutta lehmäänsä. Yhtä lehmää vähempää ei kuulemma kannattanut pitää. Nöyrinä ja Herran nuhteessa tyytyi Veijo pesueineen elämään suomalaisen pienviljelijän kovaa arkea. Sattui niin onnettomasti, että salama iski ja tappoi Mansikin. Viljo äityi kysymään Jumalaltaan selvitystä, että miksi minulle tämän teit? Herra myönsi, että oli liian ankara teko. Miten haluat minun hyvittävän sen? Viljo mietti ja keksi. – Tapa naapurin lehmä! Oli aika, jolloin Koskissakin elettiin siveästi. Kolme rouvaa asteli Pohjoisnavalta kotia kohti, kun esiin syöksyi kasvonsa peittänyt itsensäpaljastaja. Rouva Kopea ilahtui, että huh, onneksi se ei ole minun mieheni! Rouva Hilpeä myönsi, että no, eipä olekaan, vaikka siltä se vähän näyttää. Rouva Siveä hälvensi: – Siskot, ei tämä kaveri ole Koskista ollenkaan! Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta