Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sympaattiset munat koolla Hakalanrannassa: ”Herättäähän se huomiota, kun lähdemme liikkeelle”

Hakalanranta pursuilee jälleen nyky-nomadien asumismuotoja. Kesä tuo alueelle kymmeniä karavaanareita, jotka viihtyvät alueella kuka lyhyemmän, kuka pidemmän ajan. Karavaanareissakin on oma erityinen heimonsa, jonka kulkuvälineet eroavat nykyisistä, täyden palvelun matkailuvaunuista. Hassulta ja hieman epäilyttävältä kuulostavat munavaunuharrastajat. He ovat perustaneet kymmenen vuotta sitten oman kerhonsa. Se juhli avoimin ovin Hakalanrannan karavaanarialueella viikonlopulla. Toki heistäkin suurin osa kuuluu karavaanareihin. Munavaunuharrastajat ovat erikoistuneet vanhoihin munanmuotoisiin, Ruotsissa valmistettuihin SMV- tai Opio-merkkisiin matkailuvaunuihin. Kerholaisten munien vuosimallit ovat vuosilta 1961–1983. Sellaisia harvoin näkee liikenteessä. Munakerho eli SMV Caravan Team Finland on ehtinyt reissata monella karavaanarialueella ja esitellyt niillä vaunujaan. – Herättäähän se huomiota, kun lähdemme liikkeelle. Aika paljon me liikumme. Me emme tykkää virallisuudesta, vaan haluamme vähän erikoisempaa, sanoo kerhon sihteeri Armi Ylikorpi . – Kun olemme karavaanarialueilla, niin meillä on avoimet ovet muillekin kuin vain karavaanareille. Hakalanrannassa munavaunulaiset erottuvat muista; on väriä, kokoa, vanhoja jenkkiautoja vetureina ja rentoa menoa. Kerholaisten vaunuista osa on alkuperäiskunnossa, osa taas kustomoitu oman maun mukaisesti. Vaunujen materiaali on vaneria. Siinä osa niiden viehättävyydestä. Varaosia on vanhoihin vaunuihin vaikea saada, sillä niiden valmistus on lopetettu. Ylikorven mukaan Suomessa on tosi vähän alkuperäisiä munavaunuja. – Kovin monta 50-vuotiasta vaunua ei ole liikenteessä, vaikka ne on aikanaan kestäviksi tehty. Kaikki vaunut ovat ruotsalaista alkuperää, sanoo Ylikorpi. – Ruotsissakin on vasta nyt huomattu, että munavaunut ovat katoavaa perinnettä. Hakalanrannassa nähtiin jos jonkinlaisia munaviritelmiä. Vaunujen sisustuksissa on ollut rajana mielikuvitus. Jossakin vaunussa on lämmityslaitteena valopetrolilla toimiva kamiina. Ja ainakin värityksessä ne eroavat toisistaan. On perusvaaleata, keltaista, sinistä ja jopa pinkkiä. Vetoautoissa pätee sama. Niissä kirkkaimmin loistavat vanhat jenkkiautot, joiden krominkiilto häikäisee silmiä. Vetoautot tosin ovat vuosissa mitaten iäkkäämpiä kuin vaunut. Nostalgia niissäkin puree katsojan silmään. Jos karavaanarit ovat vanhempaa ikäluokkaa, niin munakerholaiset ovat taattua keski-ikää. – Meidän jäsentemme keski-ikä on noin 45 vuotta. Emme ole mikään eläkeläisten munakerho. Olemme järjestäneet toimintaa myös lapsillemme. Ideana on lisäksi tulla tapaamaan ystäviä, selvittää Ylikorpi. Uusiakin vaunulaisia tulee säännöllisesti mukaan. Munavaunuja ei ole myöskään mahdotonta hankkia. Kerhon sivuilla on Ylikorven mukaan tälläkin hetkellä pari myynti-ilmoitusta. Kerholaisten puheista voi ulkopuolinen hämmästyä, jopa punastua. Kielellisiä väärintulkintoja saattaa sattua. – Kerhon motto on, ettei munan koolla ole väliä, vaan pääasia, että on muna, naureskelee Ylikorpi.