Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Katso kuvat: Renkaat savusivat ja moottorit pärisivät Akaan ensimmäisessä mopomiitissä – Sitten nuoret suuntasivat rälläämään vakiopaikkaansa: ”Pikkukyläksi Toijalassa on paljon mopoporukoita”

Asvalttiin on poltettu täydellinen ympyrä, kuin harpilla piirretty. Luca Hummel , 15, saapuu sopivasti paikalle ja antaa taidonnäytteen kuminpoltosta: valtava savupatsas nousee ilmaan, kun takarengas rullaa asvalttia vasten. Ilta-auringon valo siivilöityy savun läpi, ja myös muut alkavat huudattaa mopojaan ympärillä. – Olen rassannut mopoja 10-vuotiaasta asti. Kiinnostus mopoja kohtaan on peräisin vanhemmiltani, jotka ovat kuuluneet aikoinaan moottoripyöräkerhoon, Hummel kertoo. Hummel arvelee, että virallisen miitin päätyttyä porukka todennäköisesti lähtee ajelemaan, piipahtaa ehkä ABC:llä, kunhan ajaa pitkin Toijalan teitä. Lopullinen määränpää on kuitenkin selvä. – Meillä on sellainen tunnettu paikka, tehdasalue, joka on ollut käytössä varmaan 20 vuotta. Onko Akaassa paikkoja, joista poliisit tai vartijat käyvät häätämässä mopoilijoita? – Juuri kyseinen tehdasalue, vaikka ei siellä mitään kieltomerkkejä ole. Virittelystä ammatti? Blitzkrieg bop raikaa elokuun illassa, sillä mopomiitissä esiintyy kyröskoskelaisten nuorten bändi Black Out. He soittavat ikivihreitä punkklassikoita, Ramonesia ja sen sellaista. Ville Järvinen , 16, kertoo olleensa aina kiinnostunut kaksipyöräisistä. Tällä hetkellä hänellä on Yamahan nelitahtimoottorilla varustettu Derbi. – Tästä on otettu ulos kaikki osat, jotka nyt pienellä budjetilla saa. Piristelty siten, miten nyt pystyy. Paljon tulee ajeltua ja laiteltua tätä kotitallissa, sillä mopoilu on minulle tärkeä harrastus, Järvinen kertoo. Järvisen unelma on saada oma virityspaja vielä jonakin päivänä. Jo nyt kaverit kyselevät häneltä neuvoja, kun jotain pitää korjata. – En minä nyt mikään guru ole, ihan amatööriharrastaja. Tosin joskus olisi hauskaa opetella kunnolla virittämään ja tehdä tästä ammatti. Kuinka usein hän saa kuulla läpänheittoa siitä, että Derbi leipoo (eli kone leikkaa kiinni)? – Tämä on nelitahtimoottori, joten ei tämä kovin helposti leivo. Mutta kyllä sitä kuulee. Tästä on hajonnut ainoastaan kytkin, kerran. Missä ovat kikkailijat? Ville Järvisen tyttöystävä Henna Vierimaa norkoilee vieressä olallaan klassinen, ruskea Michael Korsin laukku. Hänellä ei ole mopoa tai skootteria. – Mutta kyllä minä hänet vielä joskus opetan virittämään, Järvinen uhkaa. Vierimaa nauraa. – Ei taida olla ihan minun juttuni! Pariskunta hengailee kiihdytyssuoran päässä, joka ammottaa tyhjyyttään. Missä ovat kaikki kikkailijat ja keulijat? Järvinen kertoo osaavansa keulia vain hetken kytkimen avulla. Kuminpoltto häneltä puolestaan onnistuu, useallakin tavalla. – Isot jätkät, jotka osaavat oikeasti keulia, lähtivät sinne Tampereelle, huikkaa punaisella Pappa-Tunturilla ohi ajanut poika. Niin, Tampereella järjestettiin mopomiitti samana päivänä, samaan aikaan. Se verotti selvästi Akaan miitin kävijämäärää. Moni jäi silti tänne, sillä mopolla on Tampereelle pitkä matka. Liian kapea kiihdytyssuora Paikalliset nuoret ovat yrittäneet järjestää miittejä aiemminkin, mutta tämä on ensimmäinen virallinen tapahtuma. Järjestämässä olivat Akaan kaupunki, Rengas Center, Akaan tuunauspaja ja Kehitymme oy. Jälkimmäisen tuottaja Jouni Väyrynen toimi myös mopomiitin tuottajana. Tapahtumasarja sai alkunsa, kun Väyrynen kävi vaihtamassa renkaat. – Tapasin tuunauspajan vetäjän, Arttu Käpylän . Meillä oli paljon yhteisiä näkemyksiä. Löimme kesäkuun alussa viisaat päämme yhteen ja päätimme järjestää mopomiitin. Yhdessä rupesimme touhuamaan, Väyrynen kertoo. Väyrysen mielestä tapahtuma sujui hyvin, vaikka jotkut mopoilijoista kritisoivat kiihdytyssuoraa liian lyhyeksi ja kapeaksi. Muutamien mielestä tapahtuma muistutti enemmän torikokousta kuin mopomiittiä. – Ensi vuonna lyhennämme aikaa, jotta porukka pysyy paikalla. Lisäksi otamme toisen letka-ajon mukaan, sillä sitä nuoret toivoivat. Meillä on sellainen hurja ajatus, että järjestetään kevät- ja syyskokoontuminen. Ensi vuonna on ainakin yksi, ellei jopa kahta tapahtumaa. Paikaksi valikoitui Toijalan satama, sillä siitä sai helposti suljetun alueen. Esimerkiksi keuliminen on lain mukaan sallittua vain suljetulla alueella. Seuraavaa kertaa varten Väyrynen aikoo katsella muitakin paikkoja. – Olen samaa mieltä siitä, että suora oli liian kapea. Meillä oli kahden päivän talkoot, joissa karsimme kaikki puut ja pusikot, jotta tilaa olisi enemmän. Suoraan jatkoille Tapahtuma loppuu tulishow’hun. Mopoilijat keräävät tavaransa ja vyöryvät yhtenä massana ulos alueelta. Pärinän läpi ei kuule edes omia ajatuksiaan. Pienen etsiskelyn jälkeen samat mopoilijat löytyvät aiemmin mainitun tehdasalueen pihalta. Porukka on sulautunut yhdeksi joukoksi ja nauraa nyt huomattavasti vapautuneemmin, kun ei ole ketään valvomassa. Maassa lojuu Juissi-purkki, jakoavaimia ja muita työkaluja. Jonkun takarengas pamahti juuri päreiksi kumia polttaessa. Lauri Salminen , 15, keulii sinisellä Honda Monkeyllaan edestakaisin tehdasalueella. Mopo löytyi Nettimotosta ja se piti hakea Hämeenlinnasta, Salminen kertoo hieman myöhemmin. Mopoilijat ovat yhtä mieltä siitä, että Toijalassa on hyvä mopokulttuuri ja asiat ovat kaikin puolin hyvin. – Pikkukyläksi täällä on paljon mopoilijoita. Joukossa on mätiäkin yksilöitä, kuten tämä Sisu tässä, vitsailee 16-vuotias Antti Hiltunen ja taputtaa ystäväänsä olkavarteen. Porukka remahtaa nauruun. Ainut varjopuoli on, etteivät autoilijat pidä mopoilijoista. Autot ajavat perässä kiinni, ohittelevat miten sattuu ja silloin tällöin ruiskuttava tahallaan lasinpesunestettä silmiin ohitustilanteessa. Jälkimmäinen ei ole onneksi kovin yleistä. – Entä ne spandex-tyypit, sellaiset kilpapyöräilijät! Ajavat keskellä tietä jotain kolmeakymppiä, eivätkä väistä, joku huudahtaa. – Tai rullahiihtäjät! Muut yhtyvät päivittelyyn. Lopuksi he harmittelevat, etteivät vartijat sattuneet paikalle juuri nyt, kun oikein mediakin oli paikalla.