Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kaksikko kertoo kiusaamisesta: ”Päälleni kaadettiin lasillinen vettä. Erittäin kova paikka oli, kun paras kaverini yläasteella ilmoitti, että hän ei enää halua olla kanssani”

– Minua kiusattiin paljon omista harrastuksistani. Minulle irvailtiin, miten voin tykätä jostain niin naurettavasta kuin japanilaisesta animaatiosta ja sarjakuvista. Minun päälleni kaadettiin lasillinen vettä. Erittäin kova paikka oli, kun paras kaverini yläasteella ilmoitti, että hän ei enää halua olla kanssani. Näin kertoi kokemuksistaan 22-vuotias Henna Mäkelä , joka joutui koulussa kiusatuksi. Hän saapui tiistaina Valkeakoski-opistolle keskustelemaan siitä, miten kiusaamista voidaan taltuttaa sekä osallisuutta ja turvallisuutta lisätä. –  Minulle terapeuttisia olivat omat harrastukseni, ystävät, oma isosisko ja äiti ja isä, jotka auttoivat jaksamaan, Mäkelä jatkoi. ”Sattuu todella kovaa” Valkeakoski-opistolla järjestettiin tiistaina Stop kiusaamiselle -tapahtuma, johon kokoontui neljä panelistia ja lähes kolmekymmentä kuulijaa. Tapahtuman järjestivät Valkeakosken kaupunki, Valkeakoski-opisto, Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiö. Kiusaaminen koetaan koululaisten, mutta myös työelämän, vapaa-ajan ja etenkin sosiaalisen median ongelmana. – Aika monta kaveriani on joutunut kiusatuksi somessa, Henna Mäkelä kertoi. Mäkelä on luvannut itselleen, että jos hän näkee kiusaamista, hän puuttuu siihen ilman muuta. –  Kiusattavaa sattuu todella kovaa. Riippuu tilanteesta, milloin uskaltaa mennä väliin auttamaan. Lupaan tehdä sen, jos minun omaa kaveriani kiusataan. Kaverin auttaminen tuotti iloa Henna Mäkelän kaveri Hannele Ojanen , 25, koki kiusaamista alakoulusta lähtien. – Olin toisten mielestä erilainen. Ilkeää nimittelyä ja huutelua jouduin kuuntelemaan, kun en esimerkiksi osannut tehdä jotakin asiaa. Kouluaikaiset tapahtumat painavat mieltä vieläkin. Mäkelä ja Ojanen ovat jo työelämässä, toinen siivoojana ja toinen toimistoassistenttina. Mitä pyrit tekemään, kun kohtaat kiusaamista, Hannele Ojanen? –  Jos tilanne on vaarallinen, soitan poliisille. Jos siihen ei ole tarvetta, puutun tilanteeseen itse. Kun kaveriani kiusattiin, kehotin kiusaajaa lopettamaan saman tien. Meinasin saada itsekin ”rapaa niskaani”, mutta osasin väistellä. Tulin iloiseksi, kun sain kaverini pelastettua tilanteesta. Ojanen on törmännyt myös some-kiusaamiseen. – Olen joskus tehnyt Facebookissa live-lähetyksiä ja saanut kuulla, että ei ketään kiinnosta minun juttuni. Kukaan ei ole tullut sanomaan päin naamaa, mutta Facessa on helppo kirjoittaa mitä vain. ”En halunnut erota ryhmästä” Tapahtuman panelisteista Anna Valkama kertoi omasta tapauksestaan, jossa hänet haluttiin vaientaa some-ryhmässä. – Syytä ei kerrottu. Tulin vihaiseksi ja surulliseksi. En halunnut erota ryhmästä, mutta oli pakko. Se oli vaikea päätös ja jouduin käyttämään karkeaa kieltä. Oli vaikeaa antaa anteeksi. Toinen panelisti muunsukupuolinen Savu Rökman on 23-vuotias mielenterveyskuntoutuja Tampereelta. – Olen valmistautunut siihen, että saan joskus netissä vihapuheryöpyn ja joudun sulkemaan tilini, mutta silti haluan olla esillä ja kertoa itsestäni, Rökman sanoi. ”Käytöstapojen rappio” Ohjelmapäällikkönä toimiva Janne Laurila pohti, että eri tapahtumajärjestäjillä pitäisi olla sääntönä, että muita syrjivät poistetaan tilaisuuksista. – Kaikille pitäisi suoda rauha nauttia tilaisuuksista, olipa miten vain elämässään suuntautunut. Laurila on pahoillaan, että ihmisen arvo on helppo sivuuttaa netissä. – Kyse on käytöstapojen rappiosta. On unohdettu sanan vastuu ja vedottu sananvapauteen. ”Toisten vähättely ei lisää omaa arvovaltaa, vaan siinä käy päinvastoin.” Miten sitten kiusaamiseen voisi puuttua, kun sitä kohtaa? – Oltaisiin jo pitkällä, jos meistä suurimmalla osalla olisi empatiakykyä ja rohkeutta keskeyttää kiusaamistilanne, Laurila pohti. Lisätäänkö syrjinnästä vapaita alueita? Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeen päällikkö Milla Ilonen ehdotti, että eri järjestöt, yhdistykset ja kerhot voisivat ryhtyä syrjinnästä vapaiksi alueiksi. – Nämä tahot voisivat ilmoittaa, että meidän tilaisuuksissa ei suvaita kiusaamista. Meillä kaikilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Tilaisuuden juontanut Petra Pikkanen huomautti, että Valkeakoskella kaikki nuorisotilat ovat syrjinnästä vapaita paikkoja. – Ihaninta arjessa olisi, jos me kaikki hyväksyisimme toisemme sellaisina kuin olemme. ”Kun pulssi nousee, ei kannata heti kirjoittaa” Mielenkiintoinen ajatus oli, että itse kukin voisi moderoida, siistiä omia viestejään somessa ja karsia siten vihapuhetta. – Omaa empatiakykyä pitäisi harjoitella netissä, missä ei tarvitse kohdata toista ihmistä. Pitäisi tunnistaa omat kärkevät ja toisiin kohdistuvat mielipiteet. Kun oma pulssi nousee, ei kannata heti kirjoittaa. Käytä käsijarrua, kun tunnet hiiltyväsi, ja sitten moderoi viestiäsi, Janne Laurila neuvoi. Paneelissa istunut järjestöaktiivi Osku Timonen kehotti kokeilemaan puhelimella soittamista tai vierailuja sen sijaan, että vain jättäisi viestinsä aina nettikirjoitteluun. – Somessa on paljon hyvää, mutta käykää toistenne luona ja huolehtikaa, ettei kukaan jäisi yksin. Janne Laurila osallistui keskusteluun ja ilahdutti laulullaan: •Kaikki kiusaaminen on ikävää ja epäkunnioittavaa käytöstä. Sanat, eleet, lyöminen ja nettihaukkuminen ovat kiusaamisen muotoja. •Kukaan ei halua tulla kiusatuksi, pahoinpidellyksi, pilkatuksi, nolatuksi, nöyryytetyksi, onnettomaksi, yksinäiseksi, ulkopuoliseksi, syrjityksi ja niin edelleen. Kiusaamisen kokemukset ja tuntemukset ovat henkisesti hyvin haavoittuvia. •Kiusaajan on syytä miettiä: Miksi kiusaa? Miltä tuntuu, jos joutuisi itse kiusatuksi? Onko kiusaaminen vain toisten hyväksynnän hakemista? •Kiusaamista ei ansaitse kukaan. Kerro kiusaamisesta sinua tai muita kohtaan jollekin turvalliseksi kokemallesi aikuiselle. Näin puolustat itseäsi ja kaveriasi. Näin myös kiusaamiseen voidaan puuttua.