Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Pussi täyttyy roskista kahden kilometrin matkalla Eerolasta keskustaan – Olisiko liikaa vaadittu, että kotona opetettaisiin, että roskat kuuluvat roskikseen?” mielipiteessä kirjoitetaan

MIELIPIDE. Kuva keskiviikon lehdessä ja kysymys: onko tämä laiskuuden huippu? Kyllä se on. Tätä roskaamista on ihan joka paikassa, ei ole Koskikaran roskiksen vieri ainoa paikka. Pyöräilen viitenä päivänä viikossa noin kahden kilometrin matkan Eerolasta keskustaan ja takaisin. Menomatkalla hyppään pyörän päältä melkein 5–6 metrin välein ja poimin maasta suklaapatukoiden, karkkipussien, mehutetrojen, kolmioleipien, kertakäyttömukien ja niin edelleen kuoria. Menomatka aikana niin sanottu hedelmäpussi täyttyy roskista. Tulomatkalla toista puolta tullessa sama saalis. Tulomatkalla koululaiset usein pääsevät samaan aikaan kotiin. Sale ja Ärrä näyttävät olevan ensimmäinen etappi kotiin mennessä. Suklaata ja karkkia saa näköjään ostaa päivittäin ja päällykset kuuluu pudottaa maahan. Jos kotona ollaan sitä mieltä, että koulupäivä pitää palkita herkuilla, niin olisiko liikaa vaadittu, että opetettaisi ainakin sen, että roskat kuuluvat roskikseen, eivätkä maahan. Vai onko tämäkin vain koulun ja opettajien asia? Toinen ihme ovat tupakkijullit ja nuuskamuikkuset. Jos täysi tupakka-aski ja nuuskarasia kulkee taskussa, miksi ei se tyhjäkin? Tätä tavaraa on todella paljon maassa. Aikuisia (?) ihmisiä kuitenkin nämä. Kolmas ja uusi ilmiö: kertakäyttöhanskat ja kasvomaskit saavat näköjään saman kohtalon muiden maahan heitettävien roskien kanssa. Onko syytä huoleen? Jotain tarttis tehdä – mutta mitä? Nimimerkki Roskafani