Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Heritynniemestä halutaan luonnonsuojelualue – Tältä siellä näyttää: Katso Jorma Aholan kuvia alueen luonnosta ja eläimistä

Heritynniemi on noin kaksi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä, Mallasveteen työntyvä niemi Valkeakoskella. Pinta-alaltaan se on noin 1,2 neliökilometriä. Merkittävien luontoarvojensa vuoksi alueesta halutaan tehdä luonnonsuojelualue, joka toimisi myös osittain retkeilykohteena. Suomen luonnonsuojeluliiton Valkeakosken yhdistys Valsu jätti helmikuussa hankkeesta kuntalaisaloitteen. Alue on suurimmaksi osaksi kosteaa kangasmaata, aina puolukka- ja mustikkatyypistä lehtomaiseen kankaaseen. Osa Heritynniemen metsistä hakattiin sarkahakkuulla 60-luvulla, mutta sen jälkeen puusto on saanut kasvaa suhteellisen rauhassa. Osaksi se onkin lähes täysimittaista kuusi- tai sekametsää. Suuri osa peltoalueista on metsittynyt harvaksi kuusikoksi. Yksi peltolohko, joka 1960-luvulla oli nuorta taimikkoa, on kostean kasvualustan myötä muodostunut lähes aarnimetsän tyyppiseksi. Suurten kuusien lomassa seisoo kookkaita yksittäisiä haapoja, siellä täällä maahan rojahtaneet runkopuut estävät paikoin kulkemisen. Heritynniemen tyveltä lähelle vanhoja peltoja niemen kaakkoisrannan puolella on vaihtelevaa, paikoin harvapuustoista kuusi- ja sekametsää. Peltojen ja voimalinjan jälkeen se jatkuu samanlaisena, kiilamaisesti niemen kärkeä kohti kaveten. Aivan niemen kärjessä vanhan kunnan rajan jälkeen on vanhan kookaspuustoisen, kuusivaltaisen sekametsän alue, osaksi vanhalle peltolohkolle kasvaneena. Hakapirtiltä niemen kärkeen päin Tyrynselän puolella maasto on paikoin nuorta kuusikkoa, sekä osin nuorta lehtipuuvaltaista, aluskasvillisuudeltaan tiheää vesaikkoa. Lisäksi tällä alueella kasvaa muutamia suuria yksittäisiä mäntyjä, monin paikoin on lähes läpipääsemättömiä näreikköjä, sekä nuorten haapojen sileärunkoisia ryhmiä. Niemen Tyrynlahden puoleisella sivulla on laaja metsälehmuslehto, jonka alueella kasvaa yli 160 kappaletta yli seitsemän sentin halkaisijan ylittäviä metsälehmuksen runkopuita, lisäksi ainakin sama määrä 2–5 senttiä halkaisijaltaan olevia runkovesoja. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Kasvillisuudesta voidaan mainita käenkaali, imikkä, sinivuokko, kevätlinnunherne, mustakonnanmarja, korpiorvokki, lehtokuusama, metsäorvokki, lehto-orvokki, aitovirna, tesma, kultapiisku, metsäimarre, aho-orvokki, näsiä, metsäkurjenpolvi, lehtoleinikki. Lisäksi niemen alueelta löytyy harvinaisia kasveja kuten kaiheorvokki, jänönsalaatti ja kaunis kämmekkäkasvi lehtoneidonvaippa. Metsälehmus on muutoinkin kaikkialla koko Heritynniemen alueella näkyvä puulaji, sekä yksittäisinä, että runkopuiden ryhminä tai pensasmaisiksi jääneinä vesoina. Tyrynselkään pistävistä kahdesta pikkuniemestä Heikarinkärki on mielenkiintoinen niin biotoopiltaan, kuin myös kasvi- ja eliölajistoltaan, suurine kuusineen ja haapoineen. Heikarinkärjen alueella sen tyvellä myöskin, aivan kuten Heritynniemessä useilla paikoilla muutoinkin, on ollut pieni peltotilkku joka nyt metsittyneenä on muodostunut kauniisti lehtomaiseksi kangasmaaksi. Täällä kuten kolmella muullakin niemen alueella asustaa yön salaperäinen suurisilmä liito-orava. Niemi on monen eläimen koti Liito-oravaa voi sanoa Heritynniemen tunnuseläimeksi, vaikka sitä ei varsinaisesti voi havaita kuin öiseen aikaan. Tähän aikaan parhaita merkkejä otuksista lienevät puiden, etenkin haapojen ja kuusten tyveltä löytyvät keltaiset riisiryynin kokoiset ja muotoiset ulostepapanat. Liito-oravakohteita Heritynniemen alueelta on löytynyt neljä, näiden esiintymisalueiden ulkopuolelta löytyy näin keväisin selkeitä merkkejä liito-oravan liikkumisesta kaikkialla niemen alueella. Alue lukeutuu myös lintulaji- ja parimäärältään yhteen Pirkanmaan parhaista pesimäalueista. Tämä selviää vuosina 1971, 1973 ja 2005 tehdyistä laskennoista, joissa linnuston runsautta mitattiin. Korkeusvaihtelut Heritynniemessä ovat vähäisiä, ainoa isompi korkeusero näkyy selkeästi Tyrynlahden puoleisella rantaosalla. Täällä maasto nousee veden pinnasta toistakymmentä metriä juuri tuon aiemmin mainitun lehmuslehdon kohdalla. Muutoin maasto on vain loivasti kumpuilevaa, osin louhikkoista, muutamin paikoin tapaa suurten siirtolohkareiden ryhmiä. Parin siirtolohkarekasautuman alla ja tuntumassa on ketun ja mäyrän tekemiä luolastoja, joita ajoittain asuttaa supikoira. Ulvajanniemen puoleisella rantaosuudella on näkyvissä vanha rantapenger, joka alkaa läheltä Havannin rantaa, jatkuen aina Kuoharinsaaren lahteen saakka.