Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Eino Jutikkala oli nuuka tiedemies, joka rakasti numeroita – Sääksmäellä häntä pidettiin lähes jumalana

Sääksmäellä on syntynyt niin tiedemiehiä, kulttuurihenkilöitä kuin presidentti. Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Akateemikko Eino Jutikkala vie heistä kaikista voiton. Sääksmäellä Jutikkala on lähes jumala ja hänen varhaisteostaan Sääksmäen pitäjän historiaa pidetään tärkeämpänä kuin Raamattua. Akateemikko Eino Jutikkala oli lähes 70 vuoden ajan keskeinen vaikuttaja historiantutkimuksessa ja myös ulkomailla arvostettu tiedemies. Sääksmäki-seuran juhlaseminaari porautui Jutikkalan tiedemiehen uraan ja sen monipuolisuuteen. Akateemikon henkinen perintö elää edelleen historiantutkimuksessa, oli kyse sitten väestöhistoriasta tai talonpojan historiasta. Jutikkala oli siitä erikoinen tiedemies, että hän myönsi virheensä, jos oli tarpeen. Hyvä esimerkki on Sääksmäen pitäjän historia, josta Jutikkala ei antanut ottaa uutta painosta, sillä jotkin tiedot siinä olivat vanhentuneet. – Pitäjän historiaa siteerataan kaikkine virheineen, jopa painovirheineen, totesi Sääksmäki-seuran puheenjohtaja Ari Sirén seminaarin avaussanoissaan. Tunnettua oli myös akateemikon nuukuus. Jos häneltä pyydettiin vastausta kirjeitse, piti hänelle lähettää palautuskuori ja postimerkki. Eino Jutikkala -seminaarissa pohdittiin, miten Jutikkalan tulkinnat ja näkemykset ovat kestäneet aikaa. Uutta tutkimusta kun on tullut jatkuvasti. Filosofian tohtori Petri Talvitie oli perehtynyt maanjaon ja maanomistuksen historiasta Suomessa. Se liittyy myös Jutikkalan tutkimusten aihepiiriin. – Olen tutustunut Jutikkalaan vain hänen tutkimustensa kautta. Jutikkala on kirjoittanut hyvin paljon isojaosta ja myös sarkajaosta useita artikkeleita. Jutikkalan jälkeen ei kukaan ole tutkinut Suomessa sarkajakoa. Hän oli sarkajakotutkimuksen pioneeri, selvitti Talvitie. Jutikkala ei kuitenkaan tutkinut isojakoa, vaikka kirjoitti siitä paljon. Hänellä oli siitä oma tulkintansa. Isojako oli säätyläisten ja keskushallinnon uudistus, jota talonpojat vastustivat. Talonpoikia ei nähty aktiivisina toimijoina. Talvitien mukaan uudessa tutkimuksessa talonpojilla on keskeinen rooli. Jutikkalalla taas korostui Talvitien mukaan säätyläisten näkemys. Talonpoikaisuus oli arvossaan Filosofian maisteri Elina Maaniitty kirjoittaa parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa Ruotsin ja Suomen 1700-luvun tautiepidemioista ja lääketieteestä. Jutikkala tutki myös suomalaista väestöhistoriaa ja kuolinsyitä. Väkilukutaulukoista ja kuolinsyistä Jutikkala kirjoitti teoksen Kuolemalla on aina syynsä. Kuvaavaa on, että kirjan uusiin painoksiin Jutikkala teki muutoksia tilastoissa. – Jutikkala pyrki korjaamaan ja kirjoittamaan uusiksi virhetietoja ja otti huomioon muidenkin tutkimustulokset. Hän on tehnyt erittäin perusteellisen pohjatyön tutkimuksessaan. Sen työn laajuus on kiistaton, totesi Maaniitty. – Jutikkalan tekemät tilastot ja lukumäärät ovat edelleen käyttökelpoisia. Emeritusprofessori Ilkka Nummelalla oli henkilökohtainen suhde Jutikkalaan. Hän oli myös Nummelan väitöstilaisuuden vastaväittelijänä. – Me tulimme toimeen keskenämme, sillä olimme molemmat kiinnostuneet numeroista. Talonpoikaisuuden arvostus oli Jutikkalalle erittäin tärkeätä. Hän avasi uusia uria talous- ja sosiaalihistoriassa sekä väestöhistoriassa. Jutikkalan kanssa saattoi keskustella eriarvoisuudesta rakentavasti, muisteli Nummela. Eriarvoisuuskeskustelu on tänä päivänäkin ajankohtaista. Nummelan mukaan esimerkiksi vaalipuheissa puhutaan eriarvoisuudesta. – Poliitikoilla se perustuu luuloon, kun taas Jutikkalalla se perustui tietoon. Ennen eriarvoisuus oli taloudellista, nykyisin se on sukupuolten eriarvoisuutta, sanoi Nummela. Myöhemmin urbaania historiaa Seminaarin viimeinen puhuja filosofian tohtori Petteri Norring on tutkinut väitöskirjassaan Jutikkalan ja ruotsalaisen Eli F. Heckscherin uria historiantutkijoina. Norringin mukaan Jutikkalalla oli vahva tunneside Pohjoismaihin ja paikallishistoriaan. – Sääksmäen pitäjän historia oli ensimmäinen suuri paikallishistoriatutkimus. Siinä ei ollut niinkään poliittisen tason tapahtumia, vaikka ne vaikuttivat taustalla. Paikallishistorian tasolta Jutikkala siirtyi myös urbaaniin historiaan. Jutikkalan rooli muuttui sodan jälkeen, kun hän sai professuurin, selvitti Norring. – Sota-aika muutti Jutikkalan käsityksiä historiasta ja sodan lopputulos vaikutti hänen historiantutkimukseensa. Elina Maaniitty, Ilkka Nummela, Petteri Norring ja Petri Talvitie ehtivät pistäytyä myös akateemikon haudalla. Historioitsija Elina Maaniitty tutkii Ruotsin ja Suomen 1700-luvun tautiepidemioita ja lääketiedettä.