Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Miten Valkeakoski nostetaan entistä näkyvämmäksi kulttuurikaupungiksi? Hiljaiset harrastajat on houkuteltava liikkeelle, kirjoittaa Esko Korkeakoski

MIELIPIDE Miten Valkeakoski nostettaisiin entistä näkyvämmäksi kulttuurikaupungiksi? Eri kulttuurialojen niin sanottuja hiljaisia harrastajia ja osaajia meillä on – varmaan luultua runsaammin. Miten tuo massa saataisiin liikkeelle ja verkostoitumaan matalan kynnyksen periaatteella? Toki jo nyt esimerkiksi Valkeakoski-opisto tarjoaa erinomaiset puitteet tavoitteelliseen itsensä kehittämiseen. Urheiluseurat edistävät liikuntakulttuuria. Erilaiset muut seurat, yhdistykset ja klubit ynnä muut tarjoavat harrastajillekin erilaisia aktiviteettejä. Taiteen perusopetuksen tarjontamme kestää vertailun. ”Kulttuurin alalla Valkeakoski lienee jo nyt yksi tosi hyvä vertaistensa joukossa.” Kiintoisaa on, että esimerkiksi Mänttä-Vilppula, joka on myös metsäteollisuuden synnyttämä kaupunki, on profiloitunut juuri taidekaupungiksi. Vieraillessani siellä syksyllä 2017 hämmästyin esimerkiksi opettajien intoa kertoa kaupunkinsa kulttuurityöstä. Ritvalan talkoourakka hakee vertaistaan Monet harrastuspohjaiset toimijat tai talkoovoimin yhteistä hyvää vaalivat ovat arvokkaita kulttuuriperinteen jatkajia, mutta luovat myös uutta. Meillä Ritvalan nuorisoseurantalon talkookunnostus hakee vertaistaan ja mikäpä ettei samoin aikanaan Rantoon nuorisoseurantalon saneeraus ja kymmenkunta vuotta sitten lähinnä harrastajavoimin valmistunut kirja Rantoota ja rantoolaisia . Lue lisää: Saammeko esitellä! Nyt on Ritvalan nuorisoseurantalon talkoosaaga valmis: ”Merkitsee ihan hirveästi – talo kokoaa meitä yhteen” Maailmalla on muun muassa erilaisia talenttikisoja, katusoittajia ja Flash mob -äkkiryhmiä erityisesti musiikin ja tanssin aloilla. Uskallamme varmaan väittää, että jopa valtava määrä osaavia kulttuuriharrastajia jää julkisuudelta piiloon – Koskissakin – vaatimattomuuttaan tai jostain muusta syystä. Jonkinasteinen julkisuus olisi harrastelijoillekin alasta riippumatta yllyke jatkaa harrastamistaan ja kehittyä sosiaalisen verkostoitumisen avulla. Miten kaupunki voisi tukea kulttuuriharrastajia? Entäpä mitä kaupunki voisi tehdä julkisuudelta vuosikausia piiloon jääneiden kulttuuriharrastajien hyväksi? Tarjoamalla tiloja? Herättämällä henkiin uudenmuotoisesti vanhan ajan nuorisoseurojen 'henkisiä kilpailuja' tai jopa 'talenttikisoja'? Antamalla taustatukea harrastajien tapahtumien järjestämiseen? Vuokraamalla tarvittaessa rekvisiittaa? Osallistumalla osin lehti-ilmoitusten kustannuksiin? Viemällä piano tilapäiskatoksineen musiikkitapahtuman ajaksi torille merkinnällä "Minua saa soittaa". Maalaustaiteen, valokuvauksen ja graffitien harrastajillekin (valokuvina) voisi olla vaikkapa uusien kirjastotilojen tietty seinäpinta kullekin määräaikaista näytteillepanoa varten. Harrastajataiteilijat voisivat kerätä kommentteja töistänsä vihkoseensa töittensä vieressä. Eri instrumenttien soittajat, sahansoittajista alkaen, voisivat esittää kappaleitaan vaikkapa teatterissa määräaikoina. Liikuntahallissa voisivat esimerkiksi laulajat, lausujat, imitoijat ja koomikot esittää osaamistaan samoin kuin erilaiset ryhmätkin (esim. notkupojat aikanaan) esittää taitojaan. Elinvoimainen kulttuuri versoaa visioihin uskojista Näissä kuvioissa kaavamaisuutta ja totunnaisuutta saa vältellä. Epämukavuuden tunteen saa tai se pitääkin haastaa. ”Edellä todetun pääajatus on siis aktivoida koskilaisten kulttuuriharrastajien laajaa hiljaista joukkoa.” Kysymys ei ole kaupungin hyvinvointipalveluista, vaan harrastajien ensisijaisesti järjestämästä ja ylläpitämästä toiminnasta. Toki toiminta tarvitsee organisoitumista, taustatukea ja vapaaehtoisia vetäjiäkin, joilla on hengen paloa matalan kynnyksen kulttuurityön tukemiseen siitä itsekin nauttien. Harrastajien massojen liikkeelle saamiseen ja esiin nostamiseen on takuulla tehty jo töitä vuosikymmenien ajan, mutta alalla on myös, kuten aina, liikkeellä niitä, jotka sanovat: ”Ei kannata. On jo kokeiltu. Ei niistä kukaan innostu.” Heitäkin tarvitaan, mutta elinvoimainen kulttuuri versoaa erittäinkin juuri ideoiden jatkojalostajista ja hyviin visioihin uskojista. Esko Korkeakoski koulutus- ja hyvinvointilautakunnan jäsen