Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Yhteiseloa muistisairaan kanssa helpottaa muutama vanha neuvo: laske kymmeneen, katso sormien läpi, älä korota ääntä ja puhu selkeästi

Olen huono läheinen. Mitä muuta voi päätellä siitä, että olen pystynyt noudattamaan vain neljää niistä 11 ohjeesta, jotka on tehty muistisairaan läheisille. Ohjeet löytyvät tänä vuonna ilmestyneestä Muistisairaan selviytymisoppaasta . 11-kohtaiselle listalle on koottu ohjeita muistisairaan kunnioittavasta kohtelusta. Muistisairaan läheisen pitäisi unohtaa kiire ja kiukku, malttaa olla tivaamatta, oikaisematta, muistuttamatta tai täydentämättä lauseita muistisairaan huolesta. Yhteispeli sujuu, kun on myötätuntoinen, ymmärtävä ja läsnä, ja hyväksyy läheisensä sellaisena kuin hän on. Erittäin osuvia ja tärkeitä ohjeita, joita kannattaisi noudattaa missä tahansa kanssakäymisessä. Itselläni on kaksi muistisairasta läheistä. Koko maassa diagnoosin saaneita muistisairaita on noin 200 000, ja saman verran on niitä, joilla on oireita, mutta ei vielä diagnoosia. Tulevaisuuden ennuste on hurja, sillä 30 seuraavan vuoden aikana sairastuneiden määrän arvellaan lisääntyvän peräti 80 prosenttia. Muistisairaus vaatii sopeutumista niin sairastuneelta kuin läheiseltä. Läheinen voi hyytyä jo sairauteen liittyvän byrokratian labyrintissa, mutta muutosten edessä henkinen puoli voi olla vielä tiukempi paikka. Ei ole helppo ymmärtää muistisairauden syitä ja seurauksia puhumattakaan siitä, että sairastuneen seurassa on pakko mukautua ja muuttua. Muistisairas ei itse pysty vaikuttamaan muutoksiin, siksi läheisen on muutettava käytöstään. Se on ainoa tapa saada arki sujumaan mutkattomasti. Kun on varustettu kiitettävällä kiihtyvyydellä ja korkeintaan keskipitkällä pinnalla, uusien käytösmallien soveltaminen käytäntöön ei arjen puristuksessa ole läpihuutojuttu. Sen kun muistaisi, että aika pitkälle pääsee jo muutamalla vanhalla neuvolla: laske kymmeneen, katso sormien läpi, älä korota ääntäsi ja puhu selkeästi. Muistisairaan olo ei ainakaan kohene, jos ärsyyntyy toistuvista kysymyksistä tai päivittelee, mitä hän on tällä kertaa unohtanut. Valkeakoskella muistisairaamme ja me läheiset olemme saaneet korvaamatonta apua niin muistikeskukselta kuin kotihoidolta. Niiden lisäksi uskon tämän kokoisessa kaupungissa olevan tarvetta myös muistisairaiden ja läheisten vertaistukiryhmälle. Sellainen toimii esimerkiksi Akaassa. Kukahan tästä ottaisi kopin? Kirjoittaja on Valkeakosken Sanomien toimittaja