Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Hannu Uusikartano luottamuskriisistä: ”toimimattomuus olisi luonut asiasta hankalan ennakkotapauksen”

Olinhan siellä minäkin, vaikka en nyt valiokunnassa sentään. Vaikka toimittaja Sirpa Rauhaniemi käsitteli tilapäisen valiokunnan toimia varsin perusteellisesti, haluaisin täsmentää muutamia seikkoja. Kuten toimittaja kirjoitti, Tarja Ahosen teko oli ehkä ajattelemattomuutta ja inhimillinen erehdys, eikä varmaankaan "pahimmasta päästä", mutta kuitenkin selvästi sääntöjen ja ohjeiden vastainen. Nämä puolestaan löytyvät netistä (Finlex) ja kaupungin sivuilta, ja ainahan voi kysyä, jos ei tiedä. Asiaa on myös käsitelty valtuutettujen koulutustilaisuuksissa. Valtuuston osalta periaatteessa kaikki on julkista ja lautakuntien osalta päätöspöytäkirjat, kun ne on allekirjoitettu ja tarkastettu. Salaisia ovat yleensä liiketoimintaan tai yksityisyyden suojaan (yksilöhuoltojaosto) liittyvät asiat. Rauhaniemen mukaan "lörpöttely" salaiseksi määrätyissäkin asioissa on arkipäivää, jopa hiljaisesti hyväksytty tapa, ja nyt tarkoituksena oli saada varoittava esimerkki käyttäen "järeintä mahdollista keinoa". Kysymys oli minusta ennemminkin siitä, että toimimattomuus olisi luonut asiasta hankalan ennakkotapauksen. "Lörpöttelystä" en tiedä, tai ainakaan kirjallisia todisteita siitä ei ole tätä ennen näkynyt, mutta sen hyväksymisen edes hiljaisesti rohkenen kyseenalaistaa. Toimittaja esittää, että valiokuntamenettelyn lisäksi "muitakin keinoja olisi käytössä", vaikka myöntää samassa virkkeessä, ettei kuntalaki sellaisia tunne. Haikaileeko toimittaja kenties poliisitutkintaa ihmetellessään, miksi asiaa ei annettu poliisin tutkittavaksi? Hän mainitsee esimerkkinä Teuvo Niemisen menossa olevan tutkinnan. Minusta nämä tapaukset eivät ole missään suhteessa yhteismitallisia. Miksi vaivata muutenkin ylityöllistettyä poliisia, kun kuntalaki tarjoaa asiaan kelpo toimintamallin? Valtuusto varmasti ottaa tästä tapauksesta opikseen. Jos seuraava vastaava tapaus ilmenisi, ollaan jo paljon valmiimpia. Vielä eräs erikoisuus liittyy valiokunnan lausuntoihin. 1. lausunnossaan valiokunta totesi epäluottamuksen ja ehdotti erottamista, mutta sen lisäksi esitti toimeksiannostaan poiketen uudelle yksilönhuoltojaostolle uutta organisaatiota. Valiokunta saa toki kertoa selvityksen yhteydessä tekemiään havaintoja ja suosituksiakin, mutta se ei niiden osalta valmistele mitään, eikä tee päätösehdotuksia. Se on hallituksen tehtävä. Siksi kaupunginhallituksen pj. Pekka Järvinen teki minusta oikein ehdottaessaan kaupunginhallituksen lausunnoksi luottamus/erottamisosion ilman organisaatiokysymystä. Järvisen ehdotus hyväksyttiin kaupunginhallituksessa äänin 9–2. Seuraavana päivänä valiokunta arvioi kuitenkin äänin 3–2, että "vaadittavaa luottamuspulaa ei todeta". Organisaatiosta ei päätöksessä enää puhuttu. Sirpa Rauhaniemi kummeksui myös sitä, miksei valiokunta esittänyt "minkäänlaista ratkaisuehdotusta, miten vastaaviin tapauksiin jatkossa suhtaudutaan". Tämä ei kuulunut valiokunnan tehtävänantoon, eikä mistään "paikallisesta sopimisesta" voitaisi muutenkaan sopia. Uudet ratkaisut vaatisivat muutoksia kuntalakiin, joka ainakin minusta tarjoaa jatkossakin riittävän hyvän toimintamallin. Valtuusto varmasti ottaa tästä tapauksesta opikseen, eli jos seuraava vastaava tapaus ilmenisi (mitä en usko, enkä toivo), ollaan jo paljon valmiimpia. Sillä välin toivon, että jätämme nämä somesotkut taaksemme ja käymme ratkomaan todellisia ongelmia, joita kyllä riittää. Hannu Uusikartano Valtuutettu (ps, sit.)