Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

12-vuotias poika keräsi kymmeniä taimia, joista kasvaneista komeista vaahteroista osa ilahdutti Tarttilassa peräti 130 vuotta

MIELIPIDE Viitaten Juhani Vallin kolumniin (VS 17.4.), tässä taustatietoa Tarttilan vaahteroista. Maastolpassa asui 1865-1900 Henriikka Laitila ja Stefan Petterqvist perheineen- Olivat puutarhanhoidosta innostuneita. Heidän aikanaan Maastolpaan istutettiin lukuisia omena- ja kirsikkapuita sekä karviasmarjapensaita. Heidän pojistaan Eevert kävi Hämeenlinnassa koulua. Oli syntynyt vuonna 1878. Keväällä vuonna 1890 hän ”varasti” Hämeenlinnan lyseota vastapäätä olleen talon takapihalta vaahterantaimia. Ne hän kiikutti kotiin Maastolpaan ja ne istutettiin hänen isänsä tupakkimaahan saunan taakse. Niitä oli yhteensä noin 80. Poika oli silloin 12-vuotias. Kun puuntaimet olivat vahvistuneet, niillä ja syreeniaidalla ympäröitiin Maastolpan puutarha. Taimia jäi, joten niistä taimista on lähtöisin kaikki Tarttilanraitin varrella olevat vaahterat, siis koko rivistö. Samoin Laitilan, Sakasen, Paasian ja Paasolan talojen pihojen isot vaahterat. Muissakin pihoissa niitä on tai on ollut. Eevert Laine muistelee lapsuudessaan, että heidän pihalla kasvoi vanha haapa ja pihlaja sekä kaksi omenapuuta ja kirsikkapuu. Rakennusten taustalla oli komea männikkörinne. ( lähde Saarioispuolen omat jutut kirja. Eevert Laineen muistelut Tarttilan vaahteroista, sekä Hakola-Selin sukukirja) Vaahterarivistö oli komeimmillaan Kun omat vanhempani ostivat Maastolpan 55 vuotta sitten, oli pihassa ja puutarhassa 45 omenapuuta, muutama päärynäpuu, lukuisia kirsikka ja luumupuita ja marjapensaita. Kiitos niistä Laineille, Bertil Gripenberille ja Santin suvulle. Ei näkynyt vanhaa haapaa eikä pihlajaa. Sen sijaan pihavaahteroita oli 5 kappaletta, ja puutarhaa ympäröi isot vaahterat ja syreeniaita. Tarttilanraitin vaahterarivistö oli komeimmillaan, mutta aukkojakin oli. Kaikki eivät olleet saavuttaneet siihen mennessä edes 70 vuoden ikää. Rakennusten taustalla oleva metsikkö oli vuotta aiemmin avohakattu. Rinteessä tökötti kuivuneet kannot. Nyt tilalla on hyvään kasvuvauhtii päässyt sekametsä. Muutama ikivanha omenapuu on jäljellä, yksi kirsikka ja paljon luumupuita. Lisäksi vanhempieni istuttamia omenapuita. Pihavaahteroista on jouduttu luopumaan, samoin osasta puutarhaa ympäröivistä puista. Yksi mötkähti kokonaisena maantielle, kolme puutarhaan, yksi jäi nojalleen toista puuta vasten ja sai senkin kallistumaan. Osa kuivui ja ränsistyi, pari on kaatunut naapurin rajalta meidän puolelle. Vielä neljä alkuperäistä jäljellä, jotka tullaan kaatamaan, mikäli eivät kaadu itsestään ennen sitä. Kymmenen vuotta armonaikaa Sakasen puista on pyydetty kuntoarvio parikymmentä vuotta sitten Valkeakosken kaupungin silloiselta puutarhurilta Kari Järventaustalta. Hänen arviointinsa mukaan osa puista oli jo silloin huonokuntoisia ja kaadettavissa. Hänen arvioinsa mukaan puita ei oltu ilmeisesti koskaan hoitoleikattu, jolloin niissä oli oksakulmia, jotka heikentäneet niiden menestymistä ja altistaneet ne sienitaudeille. Vain muutamalle puulle hän antoi armonaikaa kymmenisen vuotta. Aika on nyt tuplaantunut. Rivistön puiden istuttamisesta on nyt suunnilleen 130 vuotta. Se on paljon maantien vieressä, jossa puut ovat soratienaikana altistuneet tiesuolalle ja lipeälle. 1970- luvulla tien reunaan kaivettiin syvä oja, jolloin monesta puusta katkesi isoja juuria. Suomessa vaahtera vaan kasvaa noin 80-120 vuotta, hyvissä olosuhteissa jopa 150 vuotta. On suoranainen ihme, että 12-vuotiaan pojan keräämistä vaahterantaimista kasvoi niinkin monta isoa puuta, josta me eri sukuihin kuuluvat jälkipolvet olemme saaneet näinkin kauan nauttia. Istuttajien aikana ne ovat olleet pikkutaimia ja nuoria puita. Vanhanaikainen kyläkauneus oli upeimmillaan 1940-1970-luvulla, sen jälkeen alkoi rivistö harventua ja ränsistyä. Yhdessä puussa iso ampiaispesä Sakasen kaadetut puut on kuvattu, joten niihin on mahdollisuus tutustua, jos puiden kaatamishetken kunto kiinnostaa. Yhden kaadetun puun sisällä oli parin metrin mitalla mehiläispesä. Sitä ei tuhotu, vaan siirrettiin tarhurille tuotantoon. Tilalle tullaan istuttamaan uudet puut, jotka ovat eri lajeja. Näin säästytään toivon mukaan tulevaisuudessa siltä, että kaikki puut pitää kaataa yhtä aikaa. Juhani Vallin kirjoituksessa mainittuja kauniita syreenipensaita raitin varrella ei missään tapauksessa olla hävittämässä. Päinvastoin niitä hoidetaan. Vanhat rumat pois ja tuoreiden annetaan kukoistaa. Sakasella asuu koulutuksen saanut puutarhuri, joten ei tässä ihan noviisien armoilla olla. Anja Veuro Maastolpasta, Leena-Reetta Tamminen ja Osmo Simola Sakaselta ja Sointu Simola