Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Valkeakoskelaisesta lähihoitajasta tuli tykkimies - Armeija on antanut Sanni Latosaarelle kokemuksia, joita ei muualta saa

Se on nyt tai ei koskaan. Niin Sanni Latosaari ajatteli viime vuoden syksynä, kun päätti hakea armeijaan. Hän oli pitkään ihaillut armeijan käyneitä naisia, mutta lopullinen päätös armeijaan lähtemisestä kävi nopeasti. –  Katsoin että seuraava hakuaika on maaliskuussa, ja päätin hakea, nykyinen tykkimies Latosaari sanoo. Latosaari oli ajatellut, että syksy 2019 olisi sopivin aika lähteä armeijaan. Latosaari halusi Panssariprikaatiin ja sinne hän myös pääsi. Ennen armeijaa Latosaari on käynyt Valkeakosken lukion ja opiskeli Hämeenlinnassa lähihoitajaksi. Hän työskenteli puolitoista vuotta päiväkodissa Vanhankylän varhaiskasvatusyksikössä. Sanni Latosaari on suvun ensimmäinen naissotilas. Latosaaren mukaan perhe suhtautui hänen armeijaan menemiseen todella hyvin. Isä hieman nikotteli aluksi, mutta ymmärsi sitten. – On ollut vähän yllättävääkin, että kaikki ovat olleet asiasta niin innoissaan ja ylpeitä. Työpaikaltakin on kovasti kyselty, miten armeijassa on sujunut, Latosaari kuvailee. Ei pelkkää johtamista Latosaaren yksikössä aloitti samaan aikaan tuvallinen naisia, eli yhteensä 12. Erikoiskoulutuskausi on vienyt naiset eri tehtäviin. Latosaari erikoistuu lääkintämieheksi, osa naisisista on lähtenyt autokomppaniaan kuljettajiksi ja pari lähti Reserviupseerikouluun. Latosaari haluaakin omalta osaltaan tuoda esiin sitä kirjoa, mihin kaikkiin tehtäviin naiset voivat armeijassa mennä. – Usein oletetaan, että kun nainen menee armeijaan, hän hakee vain johtajakoulutusta, Latosaari kuvailee. Latosaari itse päätyi lääkintämieheksi oman lähihoitajakoulutuksensa ansiosta. Sotatilanteessa Latosaari työskentelisi ilmatorjuntapatterin ensihoitoryhmässä, hoitoketjun alkupäässä. Taistelupelastajat tuovat kentältä potilaat ensihoitopaikalle, jossa Latosaari hoitaa potilaan siihen asti, että hänet saadaan siirrettyä eteenpäin sairaalaan. ”Tärkeintä että tiimi toimii” Latosaari ei usko, että armeija vaikuttaa hänen tuleviin urasuunnitelmiinsa. – Kyllä lastenhoito on minun juttuni, Latosaari sanoo. Sinänsä armeijassa saaduista kokemuksista on hyötyä myös omalla uralla. – Ainakin on käynyt selväksi, millainen johtaja haluan itse olla, Latosaari kuvailee. Latosaaren mukaan tärkeimmät opit armeijasta ovat tulleet ryhmässä toimimisesta. – Meidän porukka on onneksi hioutunut niin hyvin yhteen, että vaikka olisi itsellä huono päivä, niin aina joku tsemppaa, että tämä homma hoidetaan kunnialla loppuun. Tärkeintä on, että tiimi toimii, Latosaari sanoo. Latosaaren mukaan armeijassa oppii todella paljon uutta, ja saa sellaisia kokemuksia, mitä ei ikinä siviilissä pääsisi kokemaan. – Olen heittänyt kovan käsikranaatin, ollut kuopassa kun panssarivaunu ajaa siitä yli, ja ampunut kevyellä kertasingolla, Latosaari luettelee. On Latosaarelle sattunut armeijassa kommelluksiakin. Alokasaikana häneltä murtui vahingossa nenä, kun hän nosti kaveria lankun avulla ylös, ja kaveri potkaisi häntä nenään. Loppusodat vielä edessä Latosaarella on vahva aerobic-tausta. Hän on harrastanut kilpa-aerobicia 8-vuotiaasta asti. Latosaari uskoo, että tästä on ollut hyötyä armeijassa. – Lihaskuntoteisteistä sain punnerruksista ja vatsoista naisten parhaat pisteet, mutta cooperin testi oli vain tyydyttävä, eihän aerobic sinänsä ole kestävyysliikuntaa, Latosaari kuvailee. Latosaaren patterilla on vielä edessä ainakin kaksi leiritystä. Ensi viikolla Latosaari lähtee isoon ilmatorjuntaharjoitukseen Lohtajalle. Loppuvuodesta edessä on patteriston loppusota, jonka jälkeen suurin osa kavereista pääsee kotiin. Lääkintämiehet jatkavat huoltokomppaniaan harjoittelemaan hoitotöitä. He esimerkiksi avustavat tammikuussa uusien alokkaiden terveystarkastusten tekemisessä ja järjestävät ensiapukoulutuksia alokkaille. Ennen kotiutumista lääkintämiehillä on vielä edessä oma loppusota, joka keskittyy enemmän sotimisen sijaan lääkintäpuolen osaamiseen. Latosaaren mukaan myös sotaharjoitukset ovat olleet hienoja kokemuksia. – Ne ovat ehdottomasti olleet raskaimpia hetkiä, mutta myös hienoimpia, Latosaari sanoo.