Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Eläkeläiskilpailukyky kohentuu, sillä olemme 24 tuntia vuodessa eläkkeellä ilman eläkettä

Nostalgia on vahva huume. Huimasi, kun vajosin nostalgiseen nirvanaan Olavi Virran tulkinnat korvissani. Nirvana kaikkosi, kun ”kaikki on syvältä” – Sepponen tuli märisemään. Kertoi eläkeläisten tottuneen viikatemiehen leikkauksiin, mutta nyt vihreät nuoret virittävät uusia. Sepposelta leikataan kaihi. Sepposelta ei kiitosta irtoa, ei edes korkeinta koskilaiskiitosta, että oli se nyt aika hyvin, sulta. Äidyin kehumaan Koskin uutta kirjastoa ja sanoin sen olevan Koskin oodi eli Koodi. Entäs Lepänkorva, ei siitä tullutkaan surullisten kärkeä. Mies näytti T-paitaansa, siinä seisoi ”Itse olen itseäni kiittänyt ja kiitosta on riittänyt!” Työmarkkinataistojen tuimassa tuiskeessa pohdimme, että mitäs me eläkeläiset vaatisimme? Ja millä? Monelta ukolta on mennyt kyky, tilalle tullut köky eli köyhät kyykkyyn. On meillä toki kikykin, olemme vuodessa 24 tuntia eläkkeellä ilman eläkettä. Maamme eläkeläiskilpailukyky on kohentunut kohisten. Jo vain löytyi Sepposelta hävettävän herkkä puoli. On vaan syvällä selvin päin. Pojanpojasta sikiää kuulemma yhtä fiksu kuin papasta. Neuvolassa tarkistetaan määrävuosin kehitystä. Täti antoi Antille kynän, paperia ja pyysi, että piirrä mato! Salamana työnsi poika välineet takaisin ja ärähti, että piirrä sinä papan Toyota! Kiitosta meidän varttuneiden on turha nuorilta kerjätä, kunhan edes ymmärtäisivät muistimme haparoitumisen. Muistisairaiden omaisille kärsivällisyyttä, eivät ne unohtele tahallaan. Hajamielisenä hukkaan tavaroita sinne sun tänne. Koht´siltään unohdun uimahallin pukukaappiin ja uikkarit kömpivät kotiin. Uimahallin kuntosalin seinäpeili kertoi, että rouva solmi kannattavan naimakaupan 54 vuotta sitten Pälkäneen kirkossa. Vai saako mistään muusta kaupasta korkoa 20 kg? Nostalgisena Sepponen avautui rouvansa epätoivoisesta yrityksestä saada ukko vielä kerran innostumaan. Naapurin rouvan neuvojen mukaan Anneli puki korkokengät, mustat sukat ja tiukan mustan silkkiliivin ylleen ja Chanel nro 5:tä korvan taakse. Odotteli eteisessä eroottisesti aliravittuna ja jännittyneenä armasta Armastaan. Armas saapui touhukkaana, kuten aina, vilkaisi rouvaa ja tervehti iloisesti huudahtaen: – Kato, Pätmänni, moro! Mitäs meillä on ruokaa? Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta.