Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Koulukiusattu on se, joka kiusaamisesta kärsii”, Marja-Leena Innala kirjoittaa mielipiteessään

MIELIPIDE. Marko Erola käsitteli kolumnissaan ( VS 30.9.) koulukiusaamista. Kiusaamista on tapahtunut varmasti yhtä kauan kuin kouluja ja koululaisia on ollut olemassa. Erola kertoi tapauksesta, jossa kiusattu oli tehnyt vastavedon ja vetänyt kiusaajaa turpaan. Kiusaaminen loppui siihen. Ainoa lääke, Marko Erolan mielestä, on auttaa kiusaajaa. Olen eri mieltä. Monet koulukiusatut ovat menettäneet mielenterveytensä, mistä on ollut seurauksena itsetuhoisuus tai kosto niille, jotka ovat täysin viattomia koulukiusatun elämän tuhoutumiseen. Viittaan koulusurmien tekijöihin, jotka ovat kertoneet motiivinsa olleen koulukiusattuna olemisen. Epäilemättä molemmat osapuolet ovat avun tarpeessa, mutta kiusattu on se, joka kiusaamisesta kärsii ja pelkää mennä kouluun, koska kiusaaja on siellä. Usein kiusattu joutuu vaihtamaan koulua ja kiusaaja jää omaan kouluunsa, ehkä etsimään uutta uhria. Meillä Suomessa kohdellaan rikostentekijöitä lempeästi. Ketään ei tuomita ilman varmaa näyttöä syyllisyydestä. Olen lukenut, että kaava on, mieluummin yhdeksän syyllistä vapautetaan kuin yksi syytön tuomitaan. En voi olla viittaamatta Raamattuun , jossa Jeesus on sanonut, että jos joku lyö teitä poskelle, niin kääntäkää toinenkin poski. Hän on myös sanonut, että se mitä tahdotte toisten teille tekevän, tehkää se heille. Tarvitseeko kiusaaja saman kohtelun kuin kiusattukin, ymmärtääkseen tekonsa seuraukset? Marja-Leena Innala