Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kati ystävineen avaa Apian lavan kesäkonsertit – ”Rakastan suomenkielisiä iskelmiä”

Mustat silmät... Pieni Kati piti naapurikonserttia pihalla. – Olen laulanut kaksivuotiaasta, valkeakoskelainen Kati Huvi nauraa. Kauemmin siis, kun itse voi muistaa. Laulu on pitänyt pystyssä myös vaikeina aikoina. Laulaja hän on vieläkin, nyt jo kuusikymppisenä. Esiintymisen palo on voimakas. Se voitti jopa pelon, jota Huvi tunsi rohjetessaan uudelleen yleisön teen. Kaupunginteatterin Pikku Pietarin pihan näyttämöllä tuli toisten seurassa vahva tunne: – Tämä on koti. Tänne kuulun. Lapsuuden piha sijaitsi Tampereen Pispalassa. Äiti oli Viialasta, isä pispalalaisia. Mummolla oli maitokauppa, ja Katin perhe asui maitokaupan yläkerrassa. Modisti-äiti sai myöhemmin ostetuksi työpaikkansa eli pienen hattukaupan. Aikanaan perhe muutti Kalevaan, parempiin oloihin, pois suuresta yhteisöstä. Myöhemmin palattiin lähemmäksi Pispalaa, Pyynikille. Yhteislyseossa Kati ei edes maininnut juuriaan. Pispala oli tuohon aikaan rähjäinen työläiskaupunginosa, ei suinkaan mikään unelmapaikka. Kati eli myös hippityttövaiheen. Oli spiraalivärjätyt laamapaidat ja Peace-merkit. Äidille, joka oli tarkka pukeutumisesta ja materiaaleista, se oli kauhistus. Jos äiti näkisi tyttärensä nyt, hän olisi tyytyväinen: Kati pukeutuu kauniin naisellisesti. Esiintymisasuja hän etsii samalta ajalta, miltä ovat useimmat hänen laulamansa laulut: 50–70-luvuilta. Kotoa näkyy Vanajavedelle Nykyään laulajan koti on Valkeakoskella Ritvalassa. – Kotoa näen kauas Vanajavedelle. Ensin ostettiin pelkkä tontti, jolla telttailtiin pari kesää. Seuraavat pari kuluivat leikkimökissä. – Sitten tehtiin sauna. Sinne rakensimme myös kotimme. Valkeakoskelle Huvi ja hänen miehensä, diplomi-insinööri Kari Immonen muuttivat Tampereelta vuonna 2002. Silloin he olivat luopuneet omasta yrityksestään, suunnittelutoimistosta, joka oli perustettu vuonna 1988. Vuonna 1991 myös rakennusala oli pysähtynyt syvään lamaan. Toimisto oli tuolloin alkanut kouluttaa työttömiä rakennusinsinöörejä ja arkkitehtejä. Sitä pariskunnan yritys jatkoi puolenkymmentä vuotta. Yrityskaupan jälkeen Kati Huvi jatkoi töissä Helsingissä. Vuonna 2005 Kati Huvi aloitti työn Valkeakosken seudun kehitysyhtiössä Vaskessa. Siellä hän veti yrittäjyyskasvatusprojekteja lähes siihen asti, kunnes Vaske lakkautettiin. Laulu kannatteli elämänmuutoksessa Vuonna 2013 Huvi huomasi olevansa 58-vuotias ja työtön. Onneksi hän oli aloittanut aktiivisen laulamisen vuonna 2003. Hän oli hakeutunut Valkeakoski-opistoon ja Ritvalan kööriin. Laulutunneille hän oli mennyt musiikkiopistoon. Vuoden verran hän jaksoi hakea töitä, mutta sitten tuli alakulo. – Sitten vaan jatkoin laulamista. Olen aina pitänyt aikaa kestävistä sävellyksistä ja suomalaisista sanoituksista. Rakastan hyviä iskelmiä. Laulun opiskelua olen jatkanut Tampereella ja Helsingissä. Olen laulanut syntymäpäivillä, juhlissa ja konserteissa. Maanantaina 17. kesäkuuta Kati Huvi ja ystävät nousevat Apian lavalle kesän aloituskonserttiin kello 19. – Sain kanssani laulamaan Pete Kokkosen, Juhani Fredriksonin ja Minna Sirkiän. Rumpuihin tulee Jake Niska, joka myös laulaa. Pianoa soittaa Mikael Björkman, kitaraa Tapsa Tuominen ja bassoa Tapio Ahonen. Hämeenlinnasta ehtii Yte Hauskala, saksofonisti ja huilisti. Tamperelainen viulisti Matleena Kinnanen on säestänyt minua jo useita vuosia, Huvi kertoo.