Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

10-vuotiaana Ilkka Koivula raahasi Danny-show’n valtavia puulaatikoita, mutta nyt hänestä tulee Danny Apian lavalle – Siellä hän sai viime kesänä pysäytettyä elämän virran

Kurvaamme keskellä maalaisidylliä hiekkatieltä punaisen puutalon pihaan. Vastaan saapastelee näyttelijä Ilkka Koivula . Koivulalla on jalassa buutsit ja katoksessa lava-auto. Kuuluuko tuolta kavioiden kopsetta? Näyttelijä asuu nyt täällä, nokialaisella maaseudulla. Joutsenpariskunta lentää yli. Jossain kiekuu kukko. Istutaan tuonne, minne ei tuule, Koivula sanoo, kun vedän kaulahuivia tiukemmalle. Hän osoittaa alaspäin mäen rinteeseen. Maisema on kaunis kuin vain pirkanmaalainen kevätmaisema voi olla. Se on avara muttei pohjalaisittain vailla loppua. Haiskahtaa rokille Kun teatterissa tai elokuvissa nykyään halutaan tehdä esitys kevyen musiikin suurmiehestä, soitetaan Ilkka Koivulalle. Hän on esittänyt Topi Sorsakoskea , Vexi Salmea , Åke Lindmania ja tietysti Dannya . Dannyksi Koivula rupeaa täksikin kesäksi. Danny -musikaali saa ensi-iltansa 13. kesäkuuta Valkeakoskella Apian kesäteatterissa. Koivulassa on myös sen verran kapinalliselta haiskahtavaa rokkijätkää, että hän on istunut esittämään vahvoja ja auktoriteetteja kunnioittamattomia persoonia, kuten Akseli Koskelaa Täällä Pohjantähden alla -elokuvissa tai Argentiinan presidentti Juan Perónia Tampereen Työväen Teatterin Evita -musikaalissa. Aki Kaurismäkikin laittoi hänet liimatukkaiseksi rikolliseksi Laitakaupungin valoihin . Koivula on näyttelijä, joka osaa olla onnistuneimmin hiljaa koko Suomessa. Täällä tiluksilla hiljaa oleminen tulee luonnostaan. – Hiljaisuus on lepoa, Koivula sanoo. Päärynäpuu yrittää Mutta silti. Miksi ihmeessä Koivula, Aki Kaurismäen luottonäyttelijä ja Turkan koulua käynyt mies, asuu nyt nokialaisella syrjäkylällä? – Tuli ero. Löysin tämän, Koivula sanoo. Tämä on nyt toinen kesä, kun Koivula saa seurata kirsikkapuun puhkeamista kukkaan tuossa ylhäällä mäen rinteessä. Vähän alempana pieni päärynäpuu koettaa tehdä hedelmää. Pienen pöydän ääressä Koivula mielellään istuu katselemassa luontoa, vaikka sitä, miten kurkiaurat ovat talvella menossa tai keväällä tulossa. –  Valehtelin heti. En osaa istua paikallani. Koivula istuttaa pensaita. Hakkaa klapeja. Rakentaa. Työntää multapusseja kottikärryillä. – Minä en tiedä, mitä minä tekisin kerrostalossa. Katsoisin vain televisiota, sitten tuntuisi, että tämä elämä valuu hukkaan. Minun pitää koko ajan tehdä jotain. Koivulan lapsuudenkoti oli Ranuan kirkonkylällä, mullan kaivuu juontaa juurensa sieltä. – Joka kesä siirrettiin pensaita eri paikkoihin, se on varmaan periytynyt. Koivulan äiti oli töissä vanhainkodissa, isä valtion Tie- ja vesirakennuslaitoksen palveluksessa. Äidin kangaspuut, väävispuut, paukkuivat. Ranualla Koivula kävi koulunsa lukioon asti ja lähti sitten Lahden kansanopistoon teatterilinjalle, lopulta Teatterikorkeakouluun Helsinkiin. Saarnaajien jälkeläinen Koivulasta tuli näyttelijä, koska ei ollut vaihtoehtoa. Oli pakko pyrkiä lavalle, Teatterikorkeaan. Koivula muistaa, kun hän kerran ala-asteella osallistui bändinsä kanssa musiikkikilpailuun koulussa. Muut osallistujat soittivat ksylofoneja ja huiluja. Koivulan bändi roudasi verhon taakse soittimensa valmiiksi. Bändi antoi palaa Hurriganesia, Koivula ihan Remuna mukana rumpalina. Samaan aikaan esirippu aukesi. Sitten tapahtui jotakin, mitä oli ennen nähnyt vain elokuvissa. – Silloin näin, miten muut oppilaat ryntäsivät laumana lavan eteen, jättivät tuolinsa. Muistan vieläkin sen tunteen. Sellaista oli liikuttaa ihmisiä. Kohta opettaja jo raahasikin Koivulaa korvasta jälki-istuntoon. Moista kaaosta ja meteliä! – Ajattelin, että tässä hommassa on jotakin maagista. Tätä minä haluan lisää. Sillä tavalla sai oman äänensä kuuluviin. Turvapaikka Koivulan suvussa, esi-isissä, on maallikkosaarnaajia ja kirkonihmisiä, julistajia. Ehkä se palo ja kyky tulee jo sieltä. Koivulan isoäiti oli kova lausumaan runoja, luki ääneen Lauri Pohjanpään opettavaisia eläintarinoita. – Lava on turvapaikka. Olen kokenut, että siellä saan toteuttaa itseäni. Koivulan veli Pertti Koivula on myös näyttelijä. Sisko on muulla alalla. Vielä nykyäänkin Koivula tavoittaa jotakin tuosta vanhasta magiasta. – Lavalla tulee yleisön kanssa yhteinen tunnetila. Ne ovat hienoja hetkiä. Saa ihmisjoukon jonkin asian äärelle, pohtimaan samaa asiaa. Miettikää vaikka viime kesänä Valkeakoskella, kun Koivula esitti Topi Sorsakoskea. Surujen kitara -kappaleessa hän piti kahden minuutin tauon — kyllä, kesken kappaleen. – Pysäytin sen. Kaksi minuuttia sekä minä että yleisö pidätimme hengitystä. Se oli yhteinen kokemus.  Siinä pohti koko olemassaoloa. Silloin Koivula tunsi, että sai pysäytettyä tapahtumien ja elämän virran, sillä tavoin, että mietitään tässä vähän. – Tuntui, että pystyin tarjoamaan ihmisille sellaista, mikä heille kelpasi. Kuuntelimme siinä lintujen laulua. Siinä oli jotain maagista. Danny ja 10-vuotias Ilkka Koivula tapasi Dannyn ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana. Danny-show kiersi tuolloin ympäri Suomea. Koivula onnistui ujuttautumaan keikan roudaajaksi. Hän raahasi D-Tuotannon suuria puulaatikoita pääsylippupalkalla Ranuan Peurantalolla. Koivula katsoi silmät pyöreinä, kun pienelle lavalle tungettiin iso orkesteri, savua ja melkein norsujakin — niin ja kaksi rumpalia, mikä oli erityisen ihmeellistä. Koivula pääsi vaihtamaan Dannyn kanssa muutaman sanan, kertoi Dannylle omista musiikkiasioistaan. Hänkin soitti rumpuja. – Oli kova itseluottamus. Ei sieltä pohjoisesta muuten päässyt mihinkään. Elämä on rakentamista Nykyään Dannyn kappaleista läheisimmältä tuntuu Piilopaikka. – Siinä lauletaan turvapaikasta. Se on nyt kuin tämä paikka täällä, Koivula sanoo. Silloin, kun hevosten kopse kuuluu, kun ne kulkevat läheisille talleille, mieleen tulee Aaveratsastajat . Koivula on peruskorjannut jo neljä omakotitaloa. Ja hakannut lukemattomat määrät halkoja. – Näköjään elämä on sitä, että rakentaa koko ajan jotain, Baabelin tornia, joka ei ikinä valmistu, Koivula sanoo. Koivulan tontilla on suuri kasvihuone. Siellä laatikossa kasvaa vasta lipstikka. Viereen on tulossa chilejä. Älkää luulko, että Ilkka Koivulan kasvihuoneesta olisi tulossa aivan tavallinen. Ei. Tuolla päässä on selvästi jo valmiina lava. Siellä voi tulevissa juhlissa soittaa bändi. Aurinko on mennyt pilveen. Kasvihuoneen muovinen katto ääntelee kummallisesti. Seinätkin Koivula oikeastaan haluaisi vaihtaa lasisiksi. Silloin näkisi paremmin ulos. Vielä on tehtävää. Ilkka Koivula haluaisi ainakin kerran esiintyä lännenelokuvassa. Pieniä lupailuja westernistä olikin jo viimeksi Meksikossa, kun Koivula kävi siellä elokuvanteossa. Koivula kaivaa Camel-askista tupakan. Jostain kuuluu kavioiden kopse. Danny-musikaalin ensi-ilta to 13.6. kello 19 Apianniemen kesäteatterissa (Pässinmäenkatu 30, Valkeakoski).