Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mika Rämä ja Mikko Huoviala ovat soittaneet rockia yhdessä lähes 20 vuotta – Sinä aikana tunteet ovat räiskyneet ja sammakot lennelleet suusta, mutta yksi asia on pysynyt

Laulaja Mikko Huoviala ja kitaristi Mika Rämä saavat nyt huokaista. Julman isännän ep-levy on paketissa. Valkeakoskelainen yhtye julkaisee uusia kappaleita yhdeksän vuoden tauon jälkeen. – Olo on helpottunut. Joku taakka on lähtenyt harteilta, kun saimme biisejä ulos, Huoviala sanoo. Julma isäntä on neljän miehen yhtye, joka soittaa kitaravetoista suomirockia. Tiistaina aamupäivällä haastatteluun pääsee vain puolet yhtyeestä. Rumpali Mika Ollikka ja basisti Joni Rauta ovat ”oikeissa töissä” – heillä on säännöllinen päivätyö. Huoviala ja Rämä puolestaan ovat luovan alan työläisiä: Rämä elättää itsensä muilla musiikkiprojekteilla, Huoviala on työskentelee teatterin parissa. Vaikka kaikki neljä asuvat Valkeakoskella, aikaa yhtyeelle on vaikea löytää. On työt, perhe, arjen kiireet. Viime vuosina bändi on jäänyt taka-alalle, mutta missään vaiheessa sitä ei ole haudattu. Jokin vetää porukan aina yhteen. – Kai se on kuin vanha parisuhde. Tottumus pitää meidät yhdessä, Rämä vitsailee ja jatkaa nopeasti: – No ei. Rakkaudesta lajiin. Levy kuin puolimaraton Vuosi sitten löytyi vihdoin sen verran yhteistä aikaa, että yhtye pääsi aloittamaan äänitykset. Ensimmäinen single Kuu loistaa, kuollut ajaa -levyltä julkaistiin helatorstaina yhtyeen Youtube-kanavalla. Loput kappaleet julkaistaan juhannusaattona. Levyn tekeminen on ollut pitkä prosessi: materiaali on syntynyt yhdeksän vuoden aikana, ja kappaleita on kypsytelty pitkään. – Monta kertaa olemme joutuneet aloittamaan alusta tauon jälkeen. Toisaalta se on voinut tehdä biiseille hyvääkin. On ainakin kokeiltu kaikki vaihtoehdot, Huoviala sanoo. – Monet tekee musiikkia nykyisin kuin juoksisivat satasen aitoja. Meillä on ollut pikemminkin puolimaraton, Rämä nauraa. Uuden EP:n kappaleet ovat suurelta osin Huovialan käsialaa. Sanoituksissa kuljetaan ajassa taaksepäin ja liikutaan muun muassa sisällissodassa sekä 1800-luvun kansanuskomusten ja vanhojen aavetarinoiden maailmassa. Huovila kokee, että yhtyeen nimi velvoittaa kirjoittamaan vakavia, välillä synkkiäkin tarinoita. Nimi on peräisin Kolmannen naisen kappaleesta, jossa lauletaan: ”Kovin kovalla kädellä, elämä julma isäntä, joutuu koulimaan, kovapäisiä poikiaan”. Molemmat osasivat Eput aasta ööhön Julman isännän tarina sai alkunsa 2000-luvun alussa. Rämä ja Huoviala pyörivät molemmat Valkeakosken kaupunginteatterissa: Huoviala näytteli, Rämä touhusi ”kaikenlaista”. Pian nuoret miehet huomasivat, että syvä kiinnostus suomirockiin yhdistää. – Se oli sellaista, että osaa Eput aasta ööhön, Rämä kertoo. Kaksikko alkoi soittaa yhdessä covereita duo-keikoilla. – Sitten tuli fiilis, että jaksaa ruveta tekemään biisejäkin yhdessä. Ensimmäinen biisi oli tilaustyö nuorisotoimelle. Siitä se lähti, Huoviala muistelee. Alkuvuosina yhtye julkaisi omakustanteena kaksi EP:tä. Aktiivisin vaihe oli 2010-luvun taitteessa, jolloin ilmestyi albumi Kaupunki pysähtyy . Uutta musiikkia yhtye julkaisee jälleen omakustanteena. Se takaa taiteellisen vapauden. Julma isäntä on jäsenilleen harrastus, jota tehdään tosissaan. Kun kenenkään elanto ei ole kiinni bändin menestyksestä, yhtye saa tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa: vapaasti, ilman paineita. Parhaimmillaan bändi antaa hengähdystauon arjen keskellä. Välillä tunteet räiskyvät Yhtyeen alkuperäiset jäsenet ovat soittaneet yhdessä lähes 20 vuotta, koko bändikin jo 12 vuotta. Siinä ajassa oppii tuntemaan bändikaverinsa: niin hyvässä kuin pahassa. – Olemme Mikon kanssa ottaneet yhteen monta kertaa. Sormet eivät riitä laskemaan, Rämä kertoo. Sekä Rämä että Huoviala tekevät kappaleita yhtyeelle. Kun tekee luovaa työtä tunteella, erimielisyyksiä syntyy. Tunnelma kiristyy etenkin silloin, kun biisien julkaisu lähestyy. Välillä räiskyy. – Tulee sanottua sitä sun tätä. Pohjalla on kuitenkin ystävyys. Jotta homma pysyy mielekkäänä, jokaisen on saatava olla juuri sellainen kuin on, Rämä sanoo. Huoviala on samaa mieltä: yhtyeen sisällä tunteiden kirjo on laaja. Bändi on kuin veljeskatras tai jalkapallojoukkue – oma porukka, joka kestää myös huonot hetket. – Sosiaalinen elämäni olisi köyhempää ilman bänditouhuja. Joillakin on kortteliliiga, meillä on bändi.