Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Työväenopiston kuorojen lastenlaulut saivat hymyn kuulijan huulille: ”Kerrassaan viihdyttävä ja raikas konsertti”

Valkeakosken Työväenopiston Naiskuoro ja Valkeakosken Työväen Mieskuoro sekä Musiikkiopiston lauluvalmennusoppilaiden kuoro, pienet solistit ja bändi yllättivät miellyttävästi. Tietolan koulun sali oli tuttuun tapaan täysi, mutta nyt osa kuulijoista oli vaihtunut – hyvästä syystä. Musiikkiopisto oli treenannut joukostaan lapsikuoron sekä bändin, jotka nousivat mukaan laulun ja esiintymisen riemuun. Kuoron johtaja Ülle Valjakka oli koonnut lastenlauluista ihastuttavan sarjan. Kaunis kirkas aurinko paistaa aloitti naiskuoron osuuden. Ülle antoi äänen pianosta, ja soinnukas naiskuoron ääni lennähti ilmoille. Oravan pesä sai Terttu Paavolaisen nousemaan eteen näyttämään esimerkkiä. Niin me sitten heiluttelimme käsiämme oravan poikasen liikkeitten tahdissa. Suutarinemännän kehtolaulussa kuoron moniäänisyys ja soinnukas harmonia ilahduttivat. Saunavihdat jatkoi samaa lennokkuutta. Telefooni Afrikassa -kappaleessa alkujen aksentit putosivat paikoilleen täsmällisesti. Tunnelma salissa alkoi nousta. Kuoro oli saanut ilahduttavasti riveihinsä uusia tulokkaita, ja äänimatto sai näin lisää peittoa. Lasten liikennelaulu soi tutun viihdyttävänä Ülle Valjakan erinomaisen pianon säestyksellä. Ingon esiintyminen tempaisi mukaansa 9-vuotias Ingo Korpinen astui mikrofonin taakse, ja tunnelmallinen Hei, isä, kuule alkoi. Olin käynyt ennakkoon kuuntelemassa lapsikuoron harjoittelua, ja hieman minua jännitti. Ingon esiintymisvarmuus otti mukaansa. Ihastus täytti salin, kun hän pyysi taas isää pelaamaan futista. Kuoro vaihtui miehiin, ja oli tarpeenkin, sillä Mikki Hiiri joutui merihätään. Hannu Haavisto laittoi korvat päähänsä ja lauloi varmaan tapaansa Mikin huikentelevaisesta meriseikkailusta. Onneksi meillä oli heittää tuleen Suomen Joutsen, Seppo Syrjänen . Hän syöksyi hätiin ja hiuli hei, Mikki tuli pelastetuksi! Bassot olivat mainio merihirviö, hui! Miehet olivat kuin Kipparikvartetti aikanaan. Pieni nokipoika kaikui kuin herkäksi aluksi Rosvolaululle . Se tunkeutui aivan ytimiin. Sanna Saarinen nosti haitarinsa syliin, ja niin alkoi Juice Leskisen Haitaribussi (sov. Ülle Valjakka). Porista matka alkoi ja soljuvasti eteni. Mieskuoro oli vahvuusalueellaan esittävässä meiningissä, jossa vuoron perään pienet soolo-osat vyöryttivät bussia maaliin. Anssi ei osaa tanssia (sov. Kaupunginorkesteri -yhtye) ja mieskuoro johdatti tarkasti artikuloiden kuulijat simalle ja munkille. Väliajalla suoritettiin arvonta, jonne olikin kerätty suurin koskaan näkemäni voittojen määrä. Niitä riitti hauskasti hyvin monelle, myös minulle. Kuorolaisten herkkä Lintu Lavalle nousivat Musiikkiopiston lauluvalmennusoppilaat. Ensimmäisenä kappaleena Lintu (elokuvasta Belle ja Sebastian ), huilussa Sanna Saarinen. Herkästi 10 kuorolaista esittivät kappaleen. Se parani hyvin loppua kohti kaikkien saatua ääneensä rohkeutta. Lapin äidin kehtolaulu , säestäjänä Sanna Saarinen harmonikka, oli vuorossa. Esitys oli hyvin balanssissa, aivan erinomaista työtä. Mustan kissan tango harmonikan säestyksellä hurahti käyntiin. Lapsilla alkoi olla hauskaa lavalla ja riemu hiipi myös saliin. Sekakuoro asteli lavalle, Tuuli hiljaa henkäilee nosti meidät kasteniitylle, pellolle ja soutelemaan. Riemukas laulu kerrassaan. Kuorolaulun kaunein osa, harmonia, loiskahti korvissa. Iltapäivä toi uusia yllätyksiä. Seppo Syrjänen alkoi kukoksi Immi Hellénin runossa Kukko ja kanat . Osa sopi hänelle hyvin. Loppu kuoroa yhtyi mukaan kanan hätäilyyn. Paavolaisen Terttu lauloi soolon kappaleessa Sininen uni . Kuoro tuki hyvin takaa, sur rur sininen lintu, Tertun ääni tuuditti meidät. Nostalginen esitys, mieleenpainuva ja taidokas. Saara Lehtonen lauloi myös ilolla Nukkumatti toi eteen kaksi lapsilaulajaa solisteiksi. Saara Lehtonen ja Ingo Korpinen asettuivat omien mikrofoniensa taakse. Molemmat lauloivat jännittämättä ja ilolla osuutensa. Ingolla oli selvästi voimakas palo esiintyä, ja hän jaksoi hyvin koko ohjelman ajan. Saaran laulu oli soljuvaa ja kaunista. Päivänsäde ja menninkäinen toi esiin mieskuoron voiman naiskuoron kauniin harmonian takaa. Esitys oli hyvin viihdyttävä. Lopuksi kaikki esiintyivät yhdessä, bändikin pääsi esille. Yllättävä kappale Mä voisin olla se , Ülle Valjakka kehui kappaletta, sen tanssillisuutta ja mukaansatempaavuutta. Totta se olikin, vallankin ylimääräisenä kertana. Sali alkoi elää, Ülle keinui ja tanssi, kuorot lauloivat kyllyydestään, bändi piti huolen rytmistä ja sävelistä rumpujen ja kitaran kera. Kerrassaan viihdyttävä ja raikas konsertti. Pekka Turtiainen