Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Näillä autoilla mennään paikkoihin, joihin ei uskoisi pääsevän, ja aina joku jää jumiin – Autoilijat kokoontuivat Valkeakoskella

– Legenda. Maastoautojen esi-isä. Pekka Virtanen ei kaihda ylisanoja kertoessaan, miksi juuri jeeppi on niin ylivertainen ajopeli. Virtanen omistaa kimppajeepin yhdessä Kari Luodon kanssa. Heille – kuten monelle muullekin maastoautojen harrastajalle – auton rakentaminen ja tuunaaminen on homman suola. Kymmenen vuoden aikana miehet ovat rakennelleet autoaan siten, että kaikki moottorin ympärille on laitettu itse. Auto on projekti, joka ei valmistu koskaan. – Jeeppiä on helppo rakentaa itse. Autolle on pyhitetty kokonaan oma talli. Siellä sitä rapsutellaan aina jostain kulmasta, Virtanen kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Viikonloppuna nelisenkymmentä maastoautojen harrastajaa kokoontui Valkeakoskelle. Autoilijat kahvittelivat Sääksmäen sillan kupeessa, ja Tikinmaan metsässä pidettiin ajot. Harrastajien kokoontumispaikat valitaan siten, että lähistöllä on maastoa, johon pääsee autoilla mönkimään. Autojen rakentamisen lisäksi maastoautoissa kiehtoo suorituskyky: jeepillä pääsee metsiin ja ryteikköihin. Välillä tosin jäädään jumiin. – Näillä mennään metsässä jyrkkiä mäkiä ja syviä kuoppia. Kun joku jää jumiin, kaverit tulee apuun. Kaveria ei jätetä, vaikka muiden päivä menisikin sitten siinä, kertoo Markus Niinikoski . Jeeppi vaatii seikkailumieltä Maastoautojen harrastajien seuralla, Finnish Jeep Drivers' Clubilla, on noin 400 jäsentä. Mukana on paitsi Jeepien, myös muiden maastoautojen omistajia. Seuraan pääsyn kriteerinä ei ole tietty merkki, vaan pikemminkin ”jeeppihenkisyys”. – Se on seikkailumieltä ja ennakkoluulottomuutta. Jeeppi on ikoninen maastoauto, jolla on valloitettu paikkoja. Sillä pääsee paikkoihin, joihin ei uskoisi pääsevän, sanoo seuran puheenjohtaja Johannes Niinikoski . Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Niinikoski tutustui maastoautoihin jo pikkupoikana, kun hän löysi mummolan autotallin takaa hylätyn, puoliksi sammalta kasvaneen laatikkomaisen auton. Se kutsui luokseen. Sillä autolla hän opetteli ajamaan pellon reunassa, tyyny takapuolen alla. 17-vuotiaana Niinikoski osti ensimmäisen oman maastoautonsa, ja ajaa samalla autolla vieläkin. – Minulle maastoautoilu on tapa liikkua luonnossa siinä missä maastopyöräily tai kävelykin. Myös autoharrastuksen sosiaalinen puoli viehättää. – Olemme vähän kuin perhe. Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa, mutta aina se on, kuin vanhoja perheenjäseniä näkisi.