Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Takiaispallo, Klassikko, Työväen luokka... Tiesitkö, mitä kaikkia elokuvia on kuvattu Valkeakoskella? Näissä leffoissa näkee vielä vanhaa Valkeakoskea

Onko Valkeakoski elokuvakaupunki? On ja ei. Aikanaan kaupungissa oli kaksi elokuvateatteria, Kino Sampo ja Kino Haka. Sampo on edelleen, Haka on mennyt jo vuosikymmeniä sitten. Sammossa oli parhaimmillaan kaksi teatteria: iso ja pieni. Pienessä pyörivät epäkaupalliset, lähes art house -filmit, isossa taas kaupallisemmat elokuvat. Pikkuteatteri ei kauaa ollut toiminnassa, valitettavasti. Ainakin kokeilu kannatti. Valkeakoskelta on lähtöisin yllättävän monta tunnustettua elokuvaohjaajaa. Pekka Lehto ja Ilkka Järvi-Laturi ovat syntyneet Koskissa, Veikko Aaltonen Sääksmäellä. Lehto aloitti jo 1960-luvulla perustamalla Roukon koululle elokuvakerhon. Kerhotoimintaa on Koskissa viritelty myös sen jälkeen, mutta heikoin tuloksin. Elokuvakerhot ovat mennyttä aikaa, elokuvat eivät. Tosin elokuvatkin edustavat mennyttä aikaa sisällöllisesti. Ensi-iltaan tullessaan elokuva on tehty menneisyydessä. Menneisyys on olemassa vanhoissa elokuvissa, muun muassa niiden miljöössä, kielessä, asenteissa, automalleissa ja muodissa. Valkeakoski näkyy myös elokuvissa. Parasta mainosta kaupungille on tuonut luultavasti Kummeli-joukon tv-sarja Kontio ja Parmas . Viime vuoden elokuussa kaupungissa kuvattiin neljä kohtausta J.P. Siilin ohjaamaan Veljeni vartija -elokuvaan. Se sijoittuu vuoteen 2007 eli menneisyyteen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mutta alkuun. Kesällä 1970 Valkeakoskella oli vipinää. Veli-Matti Saikkonen ohjasi elokuvaa Takiaispallo . Pääosissa olivat Kirka ja Terhi Panula . Krediitteihin on saanut nimensä myös Veikko Nissinen , jolla oli rooli omituisena miehenä. Olipa mukana rooleissa muitakin koskilaisia, esimerkiksi Jorma Riikonen rippilapsena. Takiaispalloa kuvattiin eri puolilla kaupunkia. Ulkokuvia on kuvattu muun muassa Kauppilanrannassa, Tervasaaren tehtaanportilla, Saaristen asuintalolla (Kauppilankatu 28), Kaartisten asuintalolla (Kauppilankatu 37), Kirjaslammen tanssilavalla, Tehtaan kentällä ja Apian uimarannalla. Sisäkuvauksia tehtiin Tervasaaressa, Linnossa, juuri valmistuneessa kirkossa, Kaupunginhotellissa Valtakadulla, Meijerin baarissa Kauppatorilla ja Kirjaslammen tanssilavalla. Toijalasta mekin ajoimme mopoilla kuvauksiin Kirjakselle kuuntelemaan Kirkaa livenä. Siis kuvausten ulkopuolelle. Takiaispallo on perhedraama, joka on vuosien kuluessa menettänyt sisäistä tehoaan, mutta Valkeakoski-kuvat ovat hienoa historiaa. Koko tehdasyhdyskunnan kuvaus edustaa omaa aikaansa. Kantaesitys oli Kino Sammossa 10.9.1970. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kolme vuotta myöhemmin, kesällä 1973, kuvattiin Valkeakoskella Matti Kassilan ohjaama Meiltähän tämä käy . Se oli eräänlainen päätepiste suomalaisille rillumarei-elokuville. Esa Pakarisen Severi-hahmo ja Kauko Helovirran vuorineuvos Wållberg ovat keskeisiä henkilöitä. Wållberg on karikatyyri Juuso Waldenista . Elokuvassa mennään lävitse lähes koko metsäteollisuuden prosessi, tosin lyhennettynä. Kaupunkikuvauksessa näkyy hyvin mennyt miljöö ja tulevaisuus. Samalla siinä tulee esiin niitä historiallisia faktoja, jotka ajoivat Yhtyneet pankin syliin. Tervasaari on ulkokuvausten ykköspaikkana. Linja-autoasema, Kauppilanmäki, Tehtaankatu, Isosilta, Tehtaan kenttä, Säterin tehtaan pysäköintialue, Hakapirtti ja Sääksmäen silta ovat kuin matkailumainoksesta. Sisäkuvauksia ei paljoa Koskissa tehty, vain muutamassa kohteessa. Ulkokuvauksissa näkyy sen sijaan paljon jo mennyttä Valkeakoskea. Viimeinen elokuvan kohtaus Lotilanjärvellä summaa menneisyyttä ja ajan rientoa. Vain yksi kuvattu kohtaus Valkeakoskella, muuten täynnä koskilaisuutta on Rauni Mollbergin ohjaama Ystävät, toverit vuodelta 1990. Myllypirtillä kuvattiin liikemies Jurmalan toimistoa. Ikkunan yläreunasta näkyvät Tervasaaren piiput ja rakennuksen edessä muutama työmies työntää kärryjä. Elokuvaa kuvattiin lisäksi Norjassa, Eestissä ja Neuvostoliitossa. Koskilaisuus pääsee esiin elokuvan musiikissa. Sen on säveltänyt Kari Rydman ja esittäjänä on Yrjö Hauskalan kokoama orkesteri. Rydman itse esittää pianistimunkkia. Kuorona toimii elokuvassa Valkeakosken työväenopiston sekakuoro. Avustajia elokuvaan lähti tältä seudulta useita, Kirkkoniemeen saakka kesti matkustaa puoli vuorokautta bussilla. Hypätään vuosikymmen eteenpäin. Elokuussa 2000 kuvattiin kaupungin keskustassa Kari Väänäsen ohjaamaa Klassikko -elokuvaa. Sitä kuvattiin Koskissa ja Toijalan alueella. Jo alussa keltainen Toyota polttaa kumia Torinperän kioskin edessä. Kaupunkinäkymässä on vanhaa toria ja Ulvajankatua. Moottoritien siltojen alla Konhossa kuvattiin poliisin tiesulkukohtaus. Moottoritie ei ollut silloin vielä liikenteen käytössä, mutta valmis. Tien uusi asfalttipintakin näyttää vielä neitseelliseltä elokuvassa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vuoden 2004 maaliskuussa ohjaaja Veikko Aaltonen kuvasi Valkeakoskella dokumenttisarjansa toista osaa Työväenluokkaa . Kuvaukset jakautuivat Tervasaareen ja Imatra Steelin tehtaalle. Työväenluokka oli uudenlaista dokumenttielokuvaa. Siinä tulivat esiin nuorten ja vanhojen paperityöläisten näkemyserot elämästä. Dokumentti keskittyy paperikone 5:n porukkaan. Myös paperitehtaan tuotantoprosessia käydään lävitse ja haastatellaan työntekijöitä. Pääosassa tehtaalla oli Arto Reinikainen . Teollisuus ja ay-liike olivat vuonna 2004 muutoksen kourissa. Samalla myös mietittiin, millainen on nykypäivän (vuoden 2004) työväenluokka. Ohjaaja Pekka Lehto tempaisi dokumenttielokuvallaan Jaettu kaupunki (2010) maton alta kaupungissa niin, että suhtautuminen elokuvaan oli eri tahoilla äärimmäisen kielteistä. Valkeakoskella oli silloin meneillään paha kriisitilanne. Oli Kuitu Oy:n viimeinen vuosi, Sedu Koskisen ja Hakan kuviot olivat pinnalla ja Valkeakosken teollisuudesta hävisi lähes 5 000 työpaikkaa. Jaettu kaupunki jakautui jälleen kerran, nyt tosin suhtautumisessa Lehdon dokumenttiin. Elokuva oli karua kerrontaa, mutta niin oli aikakin. 2010 oli nimenomaisesti kriisivuosi Koskissa. Lehto tuo dokumentissaan esiin jaetun kaupungin erilaisia mielipiteitä henkilöhaastatteluissa. Niitä löytyy. Myös vanhojen dokumenttifilmien mukaan leikkaaminen laajentaa tehdaskaupungin kuvaa entisestään. Elämä ei tehdaskylässä ollut ruusuilla tanssimista. Kaikella oli hintansa. Valkeakosken elokuvateatteri on edelleen olemassa ja täyttää tarpeensa. Katsojakäyttäytyminen tosin on muuttunut. Nuori polvi käy mieluummin Tampereella porukalla elokuvissa, vaikka sama elokuva menisi omassa teatterissa. Lähteet: Suomen kansallisfilmografia, osat 7, 8 ja 10. Valkeakosken Sanomat, omat arkistot.