Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sari Järvinen sairastui Parkinsonin tautiin seitsemän vuotta sitten – Hän itki kohtaloaan kaksi viikkoa ja alkoi sitten toteuttaa unelmiaan: Nyt hänen kännykästään löytyy oma biisi Heikki Salon esittämänä

Kaikki sai alkunsa sattumalta. Sari Järvinen roikkui Facebookissa eräänä päivänä loppuvuodesta 2018, kun Popedan kitaristi Costello Hautamäki pöllähti hänen viereensä vihreänä pallona. – Ajattelin, etten häviä mitään, jos kysyn häneltä neuvoa, että mitä teen näille teksteille, joita pöytälaatikkoni pursuaa, Järvinen muistelee vuotta myöhemmin kotonaan Valkeakosken Eerolassa. Aikaisempaa tuttavuutta kahden välillä ei ollut, vaan Järvinen on Costellon fani ja Facebook-kaveri, kuten Järvisen sanoin 5 000 muutakin fania. Järviseltä pääsi myös pieni valkoinen vale, sillä hänen pöytälaatikkonsa on tyhjä. Se, mikä pursuaa tekstejä, on Järvisen pää. Häneltä on aina syntynyt vaivatta riimejä ja loruja, aivan pienestä lapsesta asti, kun hän pappansa kanssa riimitteli ”missi–pissi-tissi-sissi” -tyyppisesti hassutellen. Järvisen yllätykseksi Costello vastasi heti ja pyysi lähettämään parhaita tekstejä sähköpostilla. Järvinen lupasi lähettää tekstit myöhemmin illalla. Hänellä ei tosin ollut valmiina mitään niin hyvää, jonka olisi kehdannut lähettää, joten hän kirjoitti kolme uutta tekstiä saman tien. Costello patisteli Järvistä vielä myöhemmin samana iltana uudella viestillä, jonka jälkeen Järvinen ei enää epäröinyt, vaan lähetti tekstit. Seuraavana päivänä hän sai paluupostina yhden tekstin sävellettynä ja esitettynä demona. Voit kuunnella tästä Costello Hautamäen säveltämän ja Sari Järvisen sanoittaman kappaleen Voodoo : Juttu jatkuu upotuksen jälkeen Vuoden takaiset tapahtumat tuntuvat Järvisestä edelleen ihmeellisiltä. Vanhakylän päiväkodissa päivähoitajana työskentelevä Järvinen ei ollut koskaan ennen kirjoittanut rock-lyriikkaa. Pään sisäinen sanahelinä oli löytänyt ilmaisumuotonsa yleensä kavereiden kanssa esitettyinä onnitteluräppeinä syntymäpäiväjuhlilla. –Parkinsonia sairastavana ajattelin silloin, että Costello teki sen säälistä. Mutta sen päivän jälkeen hän on tehnyt viisi muutakin sanoitustani, joten ilmeisesti ne vaan jotenkin kolahtivat. Mitä pahaa tehnyt oon, sitä en tiedä, miksi mut valittiin, piti terveyskin viedä, tuhkat pesästä on mulla enää antaa, elämän kova koura eteenpäin kantaa (Sari Järvinen – Voodoo ) Sängyn pohjalla makaaminen ei auta Järvisen elämä mullistui seitsemän vuotta sitten. Hän oli hakeutunut lääkäriin oikean käden heikentyneen hienomotoriikan takia. Lääkärin diagnoosi oli parantumaton sairaus Parkinsonin tauti. Alkushokki oli kova, mutta lopulta lyhyt. – Kaksi viikkoa itkin ja pohdin. Sitten päätin, että nyt eletään kuin viimeistä kesäpäivää. Voodoo -kappaleen sanat kertovat Parkinsonin taudista, Järvisen mukaan ei tosin täsmälleen hänen omasta sairaudestaan. Kappaleen sanoitukset vilisevät fraaseja, jotka ovat tuttuja kaikille ihmisille, jotka ovat kokeneet elämässään isoja kriisejä. Järvisen mukaan kliseisiltä kuulostavat sanonnat pitävät paikkaansa. Kuten vaikka ”elämä kantaa”. – Jos otat sen asenteen, että nouset sängynpohjalta, niin kantaahan se. – Tämä tauti etenee jokaisella eri tavalla ja eri tahtia. Jos olisin jäänyt odottamaan sen etenemistä, olisi maannut seitsemän vuotta sängyn pohjalla, Järvinen kertoo. Entä sitten sanonta ”mikä ei tapa, se vahvistaa”. – Joo, siitäkin minä olen samaa mieltä. Onhan minusta tullut ihan erilainen ihminen tämän taudin myötä. Ennen olin hirveän tarkka siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Nyt minua sanotaan rohkeaksi. Järvinen kertoo esimerkkinä osallistuneensa Tampereella Pöytälaatikkoklubille, jossa musiikinharrastajat voivat esittää julkaisemattomia laulua. Tarkoitus oli, että valkeakoskelainen muusikko Jalmari Koikkalainen eli Jari Koivisto olisi esittänyt Järvisen tekstejä, mutta hän joutui perumaan tulonsa pahan migreenin takia. Niinpä Järvinen kapusi itse lavalle kissapäähineessä ja lausui Maitoparran sukua -tekstinsä. – Olisinko tehnyt tällaista ennen sairastumista. En ikinä! Mutta silloin mennään entistä kovempaa, se mikä ei tapa, se kuulemma vahvistaa, elän kuin viimeistä kesäpäivää, päättänyt oon, tähän tää ei vielä jää (Sari Järvinen–Voodoo) ”Sartsa, tää on ihan sun juttu” Järvisen uuden elämän viimeisin huipentuma koettiin viime syyskuussa Kreetan Vámosissa, kun hän sai kuulla oman sanoituksensa ja sävellyksensä idolinsa, Miljoonasateen Heikki Salon esittämänä. – Kaverini lähetti alkuvuodesta mainoksen Salon ja Tuija Rantalaisen pitämästä Elämäsi laulu - biisileiristä Kreetalla. Hän sanoi, että Sartsa, tää on ihan sun juttu! Viikon mittaiselle leirille osallistuvien ei tarvinnut osata musiikin teoriaa tai soittaa mitään soitinta, tärkeintä oli halu tehdä lauluja. Ja sitähän Järvisellä riitti. Costello Hautamäen kanssa käydyn Facebook-keskustelun jälkeen Järvisen kännykän muistiin on tallennettu noin 500 tekstiä. Kirjoittaminen käy Järviseltä nopeasti. Esimerkiksi Voodoo -kappaleen sanoitusta hän kirjoitti 20 minuuttia. Parhaana päivänä tekstejä syntyy viisi. Niinpä Järvinen löysi itsensä ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneesta yksin, matkalla syksyisestä Valkeakoskesta aurinkoiselle Kreetalle. Fabrica-nimisellä farmilla pidetyllä leirillä kirjoitettiin uusia tekstejä, sävellettiin lauluja, käytiin läpi valmiita tekstejä ja lopuksi esitettiin laulut konsertissa. –Leiri oli kallis näin pienituloiselle, mutta se oli joka pennin arvoinen. Kurssin hinnan korvasi pelkästään se, että sain tämän nauhalle, Järvinen sanoo ja käynnistää puhelimestaan nauhoituksen. ” En oo oikeesti mikään Maija Maitoparta, sadun lailla ei vie töpöhännät jalkoja alta, mut sen tunnen, oon siitä satavarma, joskus nenääni korostanut on viiksikarva” , Heikki Salon tunnistettava ääni aloittaa Järvisen leirillä kirjoittaman Maitoparran sukua -kappaleen. Järvinen kertoo tunteneensa itsensä pikkutytöksi istuessaan leiri-illallisilla idolinsa vieressä. – Näenkö minä oikein? Miksi minä kuulen, kun Heikki Salo puhuu vieressäni? Maitoparta-tekstikin syntyi Järviselle luonteenomaisesti nopeasti, puolessa tunnissa. – Heikki sanoi, että hyvä teksti, sinä osaat kirjoittaa. Vastasin, että tällä kiitoksella minä elelen pari kissanvuotta lisää. Elämä on helpompaa, kun sairautta ei piilottele Järvisen sairaus oireilee tällä hetkellä oikean käden vapinana. Oire on tehnyt hänestä käytännössä vasenkätisen. Kirjoittaminen onnistuu helpoiten puhelimella. – Jos tätä tärinää ei olisi, yleisvointini on ihan hyvä. Järvinen kertoo, että hän ei halua salailla sairauttaan. – Minulla on itselläni helpompi olla, kun minun ei tarvitse piilotella tärinääni. Sairauden hitaan etenemisen Järvinen huomaa itsekin. – Tulee jalkaankin vähän sellaista nykimistä. Vaikka sairaus etenee, on lisää hoitokeinojakin varastossa. – Minulla ei ole vielä edes varsinaista Parkinson-lääkettä, eli Levodopaa. Sen kanssa moni elää 15 vuotta ihan tosi hyvin. Sairauden vääjäämätön eteneminen on hyvästäkin asenteesta huolimatta vaikea paikka hyväksyä. – Sairauden alussa osallistuin Parkinson-risteilylle, jossa tapasin ihmisiä, joiden sairaus oli edennyt pitkälle. Se oli lyönti vasten kasvoja. – Toisaalta haluaa oppia ja tietää sairaudesta mahdollisimman paljon, toisaalta ei halua nähdä ihan sitä viimeistä vaihetta. Järvisen Voodoo -kappaleen sanoitus kertoo Parkinsonin tuomista ristiriitaisista tunteista, mutta samalla siihen voi samaistua minkä tahansa sairauden kanssa elävä. – Aika moni jotain muuta sairautta sairastava on kertonut liikkuneensa sanoituksesta. Eteenpäin mennään, vielä pihisee henki, katotaan kuka on isäntä, kumpi renki. (Sari Järvinen – Voodoo ) Tiisubussilla Somerolle Järvisen haave olisi, että hänen sanoittamansa laulut soisivat vielä jokin päivä Youtuben ja Facebookin lisäksi radiossa. Costello Hautamäki antoi demot Järviselle. Järvisen pitäisi löytää lauluille esittäjä. Järvinen kertoo markkinoineensa biisejä somessa ja lähettäneensä niitä pariin levy-yhtiöön. Vielä ei ole tärpännyt. Vaikka Järvinen ei ole aiemmin tehnyt musiikkia, on hän rakastanut sitä. Erityisesti suomirokkia. – Dingo on se bändi, mistä vieläkin näen unia. Muistan, kun olin 15-vuotias ja kiljuin Dingon keikalla Apialla. – Miljoonasade on yksi suosikkini. Kerroin leirillä Heikille tarinaa, että äiti ja isä eivät meinanneet päästää minua Aitoon Kirkastusjuhlille katsomaan bändiä. Onneksi he lopulta taipuivat. Järvisen nykysuosikki on Tiisu. –Mä fanitan Tiisua. Olen jopa mennyt fanibussilla levyjulkkareille Somerolle. Uskallan esittää Järviselle vielä yhden väitteen. Yllättävän moni vakavasti sairastunut kertoo elämänsä olevan parempaa kuin ennen sairastumista, vaikka sairaudesta luopuisi silmää räpäyttämättä, jos niin voisi tehdä. – Väitän, että sairaus on antanut paljon paljon. Sanotaan, että Parkinson tekee ihmisen luovaksi. Mä teen nykyään koruja ihan hullun lailla, se on kirjoittamisen lisäksi minun toinen juttuni. Sairaus häiritsee Järvisen unta. Usein hän herää uuteen päivään kahden tunnin unilla. – Ennen paritin öisin sukkia. Nyt teen jotain vähän järkevämpää, kuten koruja tai tekstejä. Järvinen ei aio jäädä tulevaisuudessakaan odottamaan sairauden etenemistä, vaan elää päivän kerrallaan tehden ”kaikkea mitä kerkeää”. – Pitää jättää se jälki. Kirjoitin aiheesta hiljattain tekstinkin.