Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Unohtumaton kesäduuni Kirjaslammella: Tumman sininen öljypitoinen lahosuoja levisi hetkessä veden pinnalle

MIELIPIDE Katsellessani 12.8. Valkeakosken Sanomien kuvia Kirjaslammelta – ja varsinkin sitä yhtä promootiokuvaa, missä näkyivät ratanumeroinnit – mieleeni tulvahti huikeita välähdyksiä kesältä -71 (tai -72?), kun Veikko Lahden maalausliikkeen maalarit olivat huoltomaalaamassa uimalan rakenteita. Veikko tarjosi silloiselle maalausalan opiskelijalle ensimmäistä kesäduunipaikkaa. Kuuluin ansiokkaaseen, ensimmäisinä naisina alaa amiksessa opiskelleeseen pioneerijoukkoon, ja sen sain tuta, kun haalareihin pukeutunutta tyttöä tultiin tuijottamaan kauempaakin kuin sirkusapinaa. Ja apinaksi, tarkeminkin marakatiksi, sitä itsensä tunsikin, kun kollegoideni päätöksellä ("olet meistä kevein”) sain henkeni uhalla roikkua kelkkaviritelmässä, jonka köysistön vastapainona ähkivät muut, ne lihavammat maalarit. En sukeltanut betoniin, joten sain jatkaa ratanumeroiden maalaamisessa. Jostakin syystä – ehkä upeiden säiden - uimalassa olivat toiminnot päällä remontinkin aikana. Kun olin yrittänyt kahdensan tuntia vakauttaa maalausalustanani toimivaa soutuvenettä, jonka molemmin puolin tenavat hyppivät, olin päivän päätteeksi oikeasti merisairas. Lahosuoja levisi veden pinnalle Eräänä aamuna hyppytorniin hinaamamme lahosuojapänikkä molskahti altaaseen. Tumman sininen öljypitoinen lahosuoja levisi hetkessä veden pinnalle, jossa ei ollut tuulen värettäkään voimallisesta kiroamisestamme huolimatta. Mitä h...ttiä nyt?! Ensiksikin: pitäisi kiirehtiä varoittelemaan joka-aamuista kuntouimaria. Harvoin kai saa tuntea niin konkreettisesti, että odottaa jotakin niin jäykkänä kuin me odotellessamme rantaan jo allasta edestakaisin kauhomaan ehtinyttä uimaria. Vielä harvemmin konkretisoituu niin vereslihaisesti ”itkisikö vai nauraisiko -tilanne” kuin sinisen miehen noustessa altaasta. En muista kuinka tuli pahoiteltua ja kiiteltyä yllättävän rahauhallisesti tilanteeseen reagoinutta uimaria, mutta lähetän tässä vieläkin suunnattomat ihailuni! Loppupäivän uimala oli suljettu. Me soudimme allasta edestakaisin imeyttäen pinnalla kelluvaa öljyä huokoiseen pahviin. Selkääni paloi vesikelloinen ristikko hellepaidan ja haalarin henkseleitten kuvioimana. Kaikkia näitä henkisiä ja fyysisiä kipuja ja kolhuja lämpimämpinä läikkyvät muistot työkavereistani, Pertistä, Seposta, Joukosta ja ketä meitä nyt olikaan. Kun joku meistä polki vuorollaan torilta mustat makkarat, herneet ja kylmät juotavat, heittäydyimme ruokatuntilevolle maailman idyllisimmälle duunipaikalle. Samaa työn iloa nykyisille remppaajille!