Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Moni varoitteli Miia Jokiniemeä lyömästä käsiään pommikuntoiseen rintamamiestaloon – Näin upealta kuusikymppinen koti nyt näyttää

Tuntuu kuin kuusikymppinen rintamamiestalo tempaisisi heti lämpimään syleilyynsä. Kun verannalta astuu sisään, silmät alkavat kiertää värikkäillä pinnoilla. Vaaleat pinnat eivät selvästikään ole tämän kodin juttu. Vuonna 1959 rakennetun rintamamiestalon emännän Miia Jokiniemen ensivaikutelma ei ollut yhtä hyvä, kun hän astui ensimmäistä kertaa taloon 2000-luvun alussa. Talo oli ulkoa nuhjuinen, pihapiiri villiintynyt ja sisätilat pommikunnossa. Moni varoitteli lähtemästä kunnostusurakkaan. – En ollut koskaan haaveillut rintamamiestalosta, mutta ihastuimme nimenomaan luonnonläheiseen paikkaan. Katto ei vuotanut ja muutenkin rakenteet olivat kunnossa. Päätimme aloittaa remontin isäni avustuksella, Jokiniemi muistelee. Miia, mies ja isä huhkivat taloa kuntoon koko talven, ja pala palalta vielä sen jälkeenkin. – Teimme työtä intoa puhkuen, eikä missään vaiheessa iskenyt epätoivo. Taitokin lisääntyi työtä tehdessä ja isän ohjauksessa, Miia muistelee. Ensimmäinen vuosi oli työtä, iloa ja surua. Apuna ollut isä sairastui vakavasti ja kuoli. Syksyllä perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Jokiniemen koti on pieni rintamamiestalo, eikä siinä tyypilliseen tapaan ole isoa kellaria, ainoastaan pieni kellarihuone, joka toimii nyt teknisenä tilana. Lisäksi se sijaitsee maaseudulla, eikä taajaman omakotialueella. Alakerrassa on keittiö, olohuone ja makuuhuone, yläkerrassa kaksi huonetta. – Alakerta oli ennen läpijuostava, mutta suljimme keittiön ja makuuhuoneen välisen oven. Olo- ja makuuhuoneen oviaukkoa laajensimme ja portaat käänsimme verannalta sisätiloihin. Yläkerrassa otimme reunoilla olevat kylmät vinttitilat asumiskäyttöön. – Huussi oli pihan perällä, sisällä ei ollut suihkua ja sauna oli ulkorakennuksessa. Rakensimme alakertaan vessan ja yläkertaan vessa- ja suihkutilan, mutta saunan halusimme pitää ulkorakennuksessa, Miia Jokiniemi kertoo. Talon katto ja ikkunat on uusittu, lattiat avattu ja eristetty, ja myös seiniin on lisätty eristettä. Materiaalivalinnoissa huomioitiin talon hengittävyys, eikä siksi muovia löydy rakenteista. – Vaikka talo oli sisältä huonossa kunnossa, pahoja vaurioita ei tullut vastaan. Ainoastaan keittiön lattiasta löytyi laho kohta, Jokiniemi kertoo. Talossa oli alun perin kolme tulisijaa. Remontissa poistettiin puuhella keittiöstä sekä huonokuntoiset pönttöuunit olo- ja makuuhuoneista. Olohuoneeseen rakennettiin tilalle varaava takka, joka on ahkerassa käytössä. – Nyt haluan uudistaa keittiötä. Puuhella tekee paluun, se on jo hankittu, Jokiniemi sanoo. Hän maalaa ja entisöi työkseen. Pintaremontit ovat sen verran verissä, että kodin pinnat on 18 vuodessa uusittu moneen kertaan. – Viime vuonna laskin, että tapetit olen vaihtanut 17 kertaa. En tosin koko taloon, vaan lähinnä olohuoneeseen ja keittiöön. Etenkin olohuoneen tapetti on niin mieleinen, että tuskin ihan heti haluan sitä vaihtaa. Taloa ja pihapiiriä kunnostaessaan Miia Jokiniemelle syntyi vahva tunneside taloon. Se tuntuu kodilta, jossa on hyvä olla. – Kun minulle ja miehelleni tuli ero, oli selvää, että jään tähän. En halunnut muuttaa senkään takia, että tämä on lasteni lapsuudenkoti. Nyt hänellä on uusi mies, mutta kumpikaan ei ole toistaiseksi halunnut luopua omasta talostaan. Miia Jokiniemi pitää talonsa ulkonäöstä ja pihalta avautuvista näkymistä. Parasta talossa on hengittävyys ja edulliset asumiskustannukset. – Lämmitän paljon puilla ja siksi sähkölasku on kohtuullinen. Vesi tulee omasta kaivosta ja myös likavesille on oma kaivo. Etenkin talvella on pidettävä villasukkia jalassa, mutta ei se minua haittaa. – Etenkin lasten ollessa pieniä kahdessa kerroksessa asuminen ja jyrkissä portaissa ravaaminen tuntuivat hankalalta, ja tilaakin olisi toivonut enemmän. Hyvin olemme kuitenkin asettuneet tähän. Jos nyt etsisin uutta kotia, päätyisin todennäköisesti yksitasoiseen vanhaan taloon. Uudet talot eivät ole minua varten. Miia Jokiniemi on työnsä puolesta käynyt lukuisissa rintamamiestaloissa ja nähnyt, miten niitä on kunnostettu. – Monissa on tehty samanlaisia ratkaisuja kuin meillä. Portaita on käännetty viileästä lämpimään, lämpöeristetty kuisteja ja vinttikomeroita asuinkäyttöön sekä oviaukkoja avartamalla ja seiniä kaatamalla saatu tilan tuntua. Monet ovat halunneet säilyttää rintamamiestalon hengen, eikä sitä ole liikaa modernisoitu. – On tietysti sellaisiakin taloja, joissa olen nähnyt lastulevyjen alla muovia. Rintamamiestalosta haaveilevia hän neuvoo selvittämään, että talo on terve eikä sitä ole "yliremontoitu". – Ihanteellinen ratkaisu olisi talo, jossa olisi katto kunnossa, mutta muuten rakennus oli paljolti alkuperäisessä kunnossa. Silloin olisi varmaa, ettei rakenteisiin ole laitettu materiaaleja, jotka eivät tähän talotyyppiin sovi.