Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pölkkyruohohan se siinä! – Luonnonkukkien päivän kasviretkellä oli mukana puolensataa ihmistä

– Kannatti lähteä pois kotoa, sillä taas oppi jotain uutta, yksi Luonnonkukkien päivän kasviretken osallistujista sanoi, kun yli 50 hengen ryhmä laskeutui hiljalleen alas Rapolanharjulta. Kukkaretkellä nähtiin kymmeniä tuttuja luonnonkasveja, mutta myös uusia kukkia, jotka eivät ole aiemmin osuneet silmään vihreästä kasvimatosta. Aika moni tutustui ensimmäistä kertaa muun muassa pölkkyruohoon, nuokkukohokkiin, syyläjuureen ja humalanvieraaseen. – Nostan retkellä esiin kasveja, jotka ovat suurelle yleisölle vieraita. Monet niistä ovat hyvin vaatimattomia ja jäävät helposti huomaamatta, retken oppaana toiminut Heikki Heino kertoi. Heikki Heino on vetänyt luonnonkukkakävelyitä vuodesta 2003 lähtien ja tutustuttanut kävelijät useiden lähikohteiden kasveihin. Retkiä on tehty muun muassa Valmarinniemeen, Korkeakankaalle, Santun lenkille ja Kirjasniemeen. – Ajatuksena on avata ihmisten silmiä näkemään, miten monipuolista kasvistoa voi löytää tuttujen reittien varrelta. Kävelyretkille on osallistunut hyvin monenlaisia ihmisiä. Osa tuntuu luonnonkasvit vielä Heikki Heinoakin paremmin, jotkut taas hädin tuskin tunnistavat yleisimmät kasvit. Kouluvuosien opit haihtuneet Sunnuntaisen kasviretken aluksi Heino kysyi, kuinka moni retkeläisistä on kerännyt kouluaikoina oman kasvion. Noin puolet joukosta nosti käden ylös. Moni tunnusti, että kouluvuosien opit ovat osin hävinneet mielestä. – Tämä on toinen kerta, kun kasviretken kohteena on Rapolanharju. Täältä löytyy hyvin monipuolinen valikoima kasveja, joista osa on melko harvinaisia. Kun torstaina kävin tekemässä harjoituskierroksen, löysin helposti 73 kasvia, joista voisi kertoa jotain, Heino innostuu. Reitin varrella suurin osa on tavallisia luonnonkukkia, mutta alueen kartanoiden ansiosta luonnossa on useita kulttuurin seuralaiskasveja. Esimerkiksi pölkkyruoho on vanhan asutuksen merkki, jota yhä löytyy kartanoiden, pappiloiden tai rautakaudella asuttujen kylien läheltä.