Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

7-vuotiaana ranskalainen pikkupoika ei arvannut, että jonain päivänä pelaisi maailmalla – Hakan uusi vahvistus kertoo, miten päätyi Valkeakoskelle ja mitä ranskalaiset ajattelevat Teemu Tainiosta

Seesteinen Valkeakoski ei tunnu vieraalta FC Hakan tuoreesta ranskalaisvahvistuksesta Samuel Mansourista , 28. Hän on asunut parikymmentä vuotta elämästään Nandyssa, muutaman tuhannen asukkaan kylässä Pohjois-Ranskassa. –Se oli mukavaa, sillä siellä oli rauhallista, ja saatoit nähdä puita ja luontoa. Silti pääsit junalla noin 35 minuutissa Pariisiin, Mansour kuvailee lapsuutensa ja nuoruutensa ympäristöä. Egyptiläisen isän ja ranskalaisäidin poika alkoi pelata jalkapalloa seitsenvuotiaana kavereidensa kanssa. Lajivalinta oli helppo, sillä Mansourin sanoin "Ranskassa kaikki pelaavat jalkapalloa". Nandyssa oli myös jalkapalloseura, johon Mansour liittyi. Tulevaisuuden urahaave oli selvä. –Jokainen lapsi Ranskassa haluaa olla jalkapallonpelaaja, Mansour sanoo. Suurin vahvuus on pään sisässä Nuoren ura kohti ammattilaisuutta etenee yleensä pääsemällä noin 14-vuotiaana johonkin arvostettuun jalkapalloakatemiaan. Kilpailu on kovaa ja Mansour jäi akatemian ovien ulkopuolelle. Sen sijaan hänet hyväksyttiin Pariisin alueella toimivan Sénart-Moissyn nuorten amatöörijoukkueeseen. –Akatemian käynyt kirjoittaa ammattilaissopimuksen seuran kanssa, mutta kun et ole akatemiassa, sinun on nähtävä entistä enemmän vaivaa unelmasi eteen. Minä tein niin, en antanut periksi, Mansour kertoo. Hän sanookin suurimman vahvuutensa urheilijana olevan päänsä sisässä. –On tärkeää tietää, että voit saavuttaa, mitä tahansa haluat. On vain työskenneltävä päivittäin tavoitteensa eteen. Nuoresta lähtien olen tiennyt sen, Mansour sanoo. Kovan työn teon malli tuli kotoa Hän pelasi ja treenasi ahkerasti Sénart-Moissyn riveissä 20-vuotiaaksi asti. Pelaamisen ohessa Mansour myös suoritti lukion ja taloustieteen opintoja yliopistossa. Samalla hän teki monenlaisia töitä elättääkseen itsensä. Mallin kovaan työntekoon hän sai maalari-isältään, joka heräsi päivittäin aamuisin viideltä töihin ja palasi kotiin seitsemältä illalla. Äiti hoiti kotona perheen kuutta lasta. Perhe ei ollut rikas, mutta Mansour sanoo eläneensä hyvän lapsuuden. Parikymppisyyden kynnyksellä hän kuitenkin tunsi olevansa umpikujassa kotimaassaan. Tavoitteena oli edelleen ammattilaisjalkapalloilijan ura. –Ranskassa sinun on päätettävä täysi-ikäistyttyäsi, haluatko keskittyä jalkapalloon vai opiskeluun. Molempia ei voi tehdä. Rakastan jalkapalloa, ja mielestäni elämässä on tehtävä sitä, mitä rakastaa, jotta voi olla onnellinen, Mansour sanoo. –Isäni oli sitä mieltä, että jalkapallo on hyvä asia, mutta minun on myös opiskeltava tutkinto, koska en ollut jalkapalloakatemiassa, hän lisää. Vuodet vierivät Pohjois-Amerikassa Vastaukseksi tuli muutto Kanadaan, jossa Laval University tarjosi mahdollisuuden sekä taloustieteen opintojen jatkamiseen että jalkapallon pelaamiseen yliopiston joukkueessa. Mansour vietti vuoden Kanadassa ja keskittyi pitkälti jalkapalloon. –Olen hyvä koulussa, joten minun ei tarvinnut nähdä suurta vaivaa suorittaakseni kursseja. Kanadassa jalkapallokulttuuri ei ole kuitenkaan kovin kehittynyt, joten suurin osa yliopistossani keskittyi opintoihinsa ja valmistumaan ammattiin. Minun tapauksessani ei tietysti ollut näin, Mansour kertoo. Seuraavaksi hän sai stipendin, jonka turvin hän pääsi opiskelemaan ja pelaamaan Yhdysvaltojen Georgiaan. Siellä hän vietti lähes kolme vuotta, kunnes valmistui liiketalouden kandidaatiksi Young Harris Collegesta. Yliopistojoukkueesta avautui viimein Mansourille ovi ammattilaisseuraan. Suurin osa Mansourin eri puolilta maailmaa tulleista joukkuetovereista oli käynyt jalkapalloakatemian, ja jokainen hamusi mahdollisuutta päästä ammattilaisseuraan. Joukkueen pelaajista 6–7 sai himoitun sopimuksen, ja 24-vuotias Mansour oli yksi heistä. Hänen joukkueensa oli itävaltalainen kolmatta divisioonaa pelannut WSG Wattens. –Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olin ylpeä itsestäni, sillä moni muu olisi jo luovuttanut. Minulla oli tutkinto, kansainvälistä kokemusta, olin tavannut satoja ihmisiä eri puolilta maailmaa ja oppinut englannin kielen ja minulla oli myös ammattilaissopimukseni, Mansour sanoo. Ystävän kautta Valkeakoskelle Puolentoista vuoden kuluttua sopimus Itävaltaan loppui eikä Mansour saanut haluamaansa sopimusta Yhdysvaltoihin. Toista vuotta vierähti ennen kuin Mansourille tarjoutui tilaisuus päästä FC Hakan riveihin. Luppoajan hän treenasi Ranskassa ja piti yllä kuntoaan, ja odotti sopivaa uutta tilaisuutta päästä pelaamaan tosissaan. –Uskoin agenttiini, joka on myös erittäin hyvä ystäväni. Asuimme pieninä saman kadun varrella, ja hän sanoi pitävänsä minusta huolen. Hän löysi minulle tämän mahdollisuuden, Mansour kiittelee. Tunnetun valmentajan alaisuudessa Hän saapui Suomeen helmikuussa ja treenasi tulevan joukkueensa kanssa viikon verran. Tämän jälkeen topparin paikalle valittu Mansour allekirjoitti vuoden loppuun kestävän sopimuksen, vietti viikon lomaa ja palasi toissa sunnuntaina Pohjolaan. –Täällä on hyvin lahjakkaita pelaajia, ja Ranskassa jokainen tuntee valmentajani ( Teemu Tainion ). Hän on aikoinaan pelannut suuressa ranskalaisseurassa. Olen iloinen, että voin pelata hänen alaisuudessaan ja oppia häneltä lisää, Mansour sanoo. Mansourin tavoitteena on Suomessa olla mukana viemässä Ykkösessä pelaavaa FC Hakaa Veikkausliigaan. –Ainut tapa toteuttaa tavoite on keskittyä jokaiseen peliin ja treeniin. Mentaliteettini on keskittyä nykyhetkeen. Tiedän tavoitteeni, ja kun työskentelee lujaa, saavuttaa haluamansa, pelaaja uskoo. FC Haka pelaa lauantaina 16.3. kello 14.30 Suomen Cup -ottelun RoPSia vastaan Saharan kentällä.