Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

"Jos niskuroijia olisi kuultu vuosikymmeniä aikaisemmin, ei ilmastonmuutoksen kanssa oltaisi nyt paniikissa"

Suuresti arvostamani kansanedustaja Pauli Kiuru kirjoitti Valkeakosken Sanomissa (4.3.2019) kaivosasiaa omasta ja edustamansa kansanedustuslaitoksen puolesta. Otsikko oli suunnattu suoraan Valkeakosken Kaapelinkulman kultakaivosta vastustavien paheksunnaksi. Minä puolestani etsisin niskuroinnin syitä sylttytehtaalta – eduskunnasta. Kaivoslain huono valmistelu ei ole ainoa viime aikoina esiin noussut asia, jossa työnjälki on ollut huonoa ja kovan kiireen sävyttämää. Sitten todetaan lakiin jääneen ”valuvikoja”, joita luvataan jälkikäteen korjailla. Odotetusti Kiurukin toteaa kaivosalan työllistävän ja, että sillä on merkitystä Suomen bruttokansantuotteelle 1,2 miljardin euron edestä. Summa ei ole niin suuri, että ympäristölle voi aiheuttaa suurta pysyvää vahinkoa, kuten on tehty. Kultakaivosten osuus lienee pieni osa tuosta summasta, eikä kullalla ole juurikaan merkitystä hyödyllisenä raaka-aineena. Kaapelinkulman kaivosta vastaan osoitettu niskurointi on oikeutettua. Niskuroijat ovat saaneet jo nyt aikaan huomiota lainsäätäjiä myöten, kuten Kiurun mielipidekin osoittaa. Historia on osoittanut, että yhteiskunnallinen kehitys tarvitsee esitaistelijoita, niskuroitsijoita. Jos luonnon puolesta niskuroijia olisi kuultu jo vuosikymmeniä aikaisemmin, ei ilmastonmuutoksen kanssa oltaisi nyt paniikissa. Ehkä on vähän naiivia säälitellä poliisia, pelastuslaitosta tai kyseisen yrityksen kohtuuttomia haittoja ja samalla ikään kuin väheksyä mielenosoittajien vaivoja. Poliisi käy heitä sakottamassa, eli tavallaan ansiossa tehden tiliä, jos sakkorahat pystytään kasaan kaapimaan. Pelastuslaitos saa harjoitusta, kun pääsee pelastamaan puusta melkein oikeita ihmisiä kissojen asemasta. Ulkomaalaisen kaivosyhtiön tulo paikkakunnan luonnonvaroja riistämään, ei tarvitse myötätuntoa. Ympäristölupia myöntävien ja toimintaa valvovien viranomaisten vastuu on kohtuuton ja heille asetetaan monelta suunnalta kovia paineita. Korskeat ministeritkin asettuvat riitakysymyksissä vaivihkaa elinkeinoelämän puolelle lakia joustamaan. Mikä viranomainen tässä tilanteessa tohtii keskeyttää yrityksen toimintaa, vaikka syytä olisi? En kannata ajatusta, että kunnat saavat alueellaan toimivista kaivoksista suurta taloudellista hyötyä. Kuntien keskinäistä kilpailua ja ahneutta tässä asiassa ei pidä edistää. Kilpailua siitä, ketkä tai mitkä kunnat ensimmäisenä ehtivät luonnonvaransa tyhjentämään.