Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Ystävyys alkoi perhevalmennuksesta ja pysyy – 20-vuotismatka vie äidit etelään

Oli kesä 1999. Joukko tulevia äitejä tutustui toisiinsa neuvolan perhevalmennuksessa Valkeakoskella. Terveydenhoitaja Leila Ala-Kulju antoi vinkin: lasten synnyttyä äitien kannattaa tavata vielä uudelleen. Kaikkien lapset syntyivät syys-lokakuussa 1999. Terveydenhoitaja piti huolta, että alkuvuonna 2000 palattiin yhteen. Kun koittaa loppukesä 2019, silloisista äideistä kuusi lentää Kreikkaan kuuluvalle Kosin lomasaarelle yhteiselle matkalle. Ryhmä on samaa perheneuvolan mammajoukkoa, jonka neuvola-ammattilainen parikymmentä vuotta aikaisemmin yhytti yhteen. Toki alkukokoonpanosta lähti muutamia. Jäljelle jäi kuitenkin monta, joita eivät vieroittaneet toisistaan perhearki eivätkä paluut äitiys- ja perhevapailta työelämään. Tapaamisille etsittiin vain uudet ajat ja muodot. Välillä on otettu miehetkin mukaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kodit lähellä toisiaan Sittemmin mammojen esikoiset ovat kasvaneet, käyneet koulunsa ja päässeet ylioppilaiksi. Aikuiset nuoret ovat parhaillaan opiskeluvaiheessa. Neljällä äideistä on kaksi lasta, kahdella yksi. Elämän- ja perhetilanteet ovat muuttuneet. On tapahtunut kolme avioeroakin, mutta naisten yhteys on säilynyt ja syventynyt. Kanssakäymistä helpottaa se, että kukaan ei ole muuttanut pois Valkeakoskelta. Kodit sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan. –Asumme kaikki Valkeakosken pohjoispuolella ihan kilometrin säteellä toisistamme, ryhmään kuuluva äiti Tiina Savikko kertoo. Naisten mukaan vertaistuki oli alussa hyvinkin tarpeen. –Olimme kai vähän eksyksissä äitiydessä, Birgitta Salonen muistaa alkuaikoja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Juuri Birgitta Salonen on ollut erityisen iloinen mammoista, sillä hän on ryhmän ainoa Valkeakoskelle muualta muuttanut, tosin ei Tamperetta kauempaa. Hän on myös kaiken aikaa käynyt töissä Tampereella. Jos jokin oli Valkeakoskella tulokkaalle epäselvää, pystyi hän aina kysymään asiaa muilta mammoilta ja saamaan heiltä vastauksen. –Mammat oikeastaan auttoivat pääsemään Valkeakoskeen sisälle. Tiina Savikko kertoo, että perheessä myös mies on ollut kiitollinen mammaryhmästä. Mammojen kautta on molemmille valjennut, etteivät vauva- ja lapsiperheen arjen vaikeudet olekaan omia ja ainutlaatuisia, vaan muissakin perheissä tuttuja. Mammatapaamisista palasi kotiin voimaantunut ja huojentunut äiti. Tällä tavoin ryhmä tuki kokonaisia perheitä. Ensimmäinen kokeiluryhmä Poikkeuksellista Valkeakosken mammoissa on paitsi parikymmenvuotinen yhteinen taival, myös ryhmän tausta: –Olimme neuvolan ensimmäinen kokeiluryhmä ja tietääksemme ainut, joka on myös pysynyt koossa alusta alkaen, Tiina Savikko sanoo. Ryhmän naisten ammatit ja myös ammattiasemat vaihtelevat. Savikko on floristi ja töissä kukkakaupassa, Birgitta Salonen kampaajamestari-parturi ja mielenterveyteen suuntautunut hoitaja. Muut naiset työskentelevät päiväkerhossa ja -kodissa, kiinteistövakuutusalalla, elintarviketehtaalla ja terveydenhoidossa. Kaikki eivät ole edes samanikäisiä, mutta koko joukko on aika samanhenkistä. Aikanaan neuvolan terveydenhoitaja tiedusteli, missä äitien olisi mieluisinta tavata. Hän olisi voinut jopa tarjota neutraalia, kaupungin omistamaa tilaa, mutta naiset valitsivat toisin. He päättivät, että vuoroin voidaan tavata kunkin kotona. Ratkaisu osoittautui toimivaksi. Kukin tottui toistensa koteihin ja tapaan elää. Turha vieraskoreus haihtui nopeasti. Alkoi olla helppoa puhua hyvin henkilökohtaisistakin asioista luottamuksellisesti ystävien kesken. Ainakaan Birgitta Salosella ei ole ennen ollut yhtään sisarta. –Vuosien varrella olen sittemmin ajatellut, että nyt minulla on viisi siskoa, hän sanoo. –Myös lapsemme tuntevat toinen toisensa. Nykyään äideillä on oma WhatsApp-ryhmä. Ystäviä saa helposti kiinni naputtelemalla viestin kännykkään. Varsinaisia tapaamisia on yleensä kolmen viikon välein. Sovitut päivät merkitään kalenteriin. "Olemme ylpeitä meidän yhteisestä" Naiset eivät kiistä, ettei joskus olisi tullut myös pieniä kriisejä, väärinymmärryksiä ja kissahduksia, kuten ihmisten kesken usein käy. Niistä tilanteista on selvitty suuritta vaikeuksitta. –Me olemme ylpeitä siitä, mitä meillä on yhteistä. Tämä on enemmän kuin tavallista ystävyyttä, Tiina Savikko luonnehtii. Birgitta Salonen jatkaa näin: –Itse ajattelen, että tämä ei lopu, vaikka joku muuttaisi toiselle paikkakunnalle. Ystävykset korostavat, että ryhmä ei toisaalta velvoita eikä sitä tarvitse kaiken aikaa ajatella. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Kaikilla on muitakin ystäviä. Emme käy yhteisissä harrastuksissa, mutta tapaamme kyllä kokeilla erilaisia asioita yhdessä. 20-vuotisen ystävyyden kunniaksi tehtävästä yhteisestä lomamatkasta naiset alkoivat tosissaan haaveilla joskus puolitoista vuotta sitten. Silloin perustettiin yhteinen lomatili, jolle jokainen on vähä vähältä tallettanut rahaa. Pakollista sekään ei ole ollut, mutta jokainen on uutterasti kartuttanut lomakassaa. Ystävykset nauravat, että matkakohde sinänsä on toissijainen, yhdessäolo tärkeintä. –Ihan sama, vaikka istuisimme puistonpenkillä. Aina meillä on ihanaa. Ensimmäistä kertaa heillä on kokonainen viikko yhteistä aikaa. –Aina meiltä loppuu aika kesken, vietämmepä iltaa tai olemmepa risteilyllä. Lomalla jokainen ehtii varmasti saada suunvuoron.