Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Maria Auerkallio haluaa todistaa TE-toimiston virkailijan sanat vääriksi – Kädentaidot eivät ole kuolevaa kansanperinnettä

Maanantaiaamuna Jyräänmäen vesitornilla viikonlopusta muistuttavat lukuisat lasinsirpaleet ja kukaties jokunen uusi tägikin on ilmaantunut tornin rakenteisiin. Niistä viis, sillä tällä kertaa emme ole kauhistelemassa ihmisten käytöstapoja, vaan olemme paikalla Maria Auerkallion kutsusta. Auerkallio on tuore yrittäjä ja Rapolan Kuvanveistäjien (RAKU ry:n) jäsen. Vesitornissa toimii vielä muutaman kuukauden RAKUn keramiikkapaja. –Pajalla on aikamoinen sotku. Tällä hetkellä pakkaamme tavaroita ja etsimme uutta tilaa. Haikeaa täältä on lähteä, paikka on ollut ihana, Auerkallio varoittaa tulevasta. Rapolan Kuvanveistäjät ovat pitäneet pajaansa vesitornilla vuodesta 1993, Auerkallio tuli yhdistykseen mukaan 2012. –Joulukuussa saimme tiedon, että vuokrasopimus irtisanotaan ja kesäkuussa pitää olla uusi tila. Vielä emme tiedä mihin muutamme, kokoajan sopivaa tilaa etsitään. (Juttu jatkuu kuvan alla) Käytännönläheisistä syistä yrittäjäksi Yleensä mediaan päätyvät tarinat yrittäjistä ovat tavalla toisella lähes elämää suurempia. Kaikessa arkisessa tavallisuudessaan Maria Auerkallion tie yrittäjäksi on jopa piristävä poikkeus. –Toiminimeni perustaminen on vähän tylsä tarina. Olen muutaman vuoden tehnyt kotoa käsin päätyökseni sisällöntuotantoa ja ilmoittanut tiedot verottajalle. Sivutöikseni olen jonkin verran tehnyt käsitöitä, kun ihmiset ovat minulta pyytäneet neuleita ynnä muita. Minulla on ollut siis kaksi kirjanpitoa ja nyt päätin yhdistää ne. Samaan hengenvetoon kun toiminimi tuli käyttöön, niin Auerkallio perusti sille myös oman sivuston Facebookiin. Oman blogin hän avasi maaliskuussa. –Kädentaidot ovat sitä, mitä haluan tehdä. Toiminimi tarjoaa mahdollisuuden käynnistellä toimintaa turvallisesti päätyöni rinnalla ja se sopii tämänhetkiseen tilanteeseeni hyvin. Toivon, että saan tätä hiljalleen kasvatettua. Maaliskuun 25. päivänä Auerkallion Facebook-sivulla 202 seuraajaa. Hänen tavoitteenaan on ainakin alkuun toimia lähinnä paikallisesti, vaikka kauppapaikkana Internet tarjoaisi globaalin kauppapaikan. –Alkuun tilauksia on tullut sopivan hiljaiseen tahtiin, sen verran että ennätän ne tehdä. Toki toivoisin blogin löytävän lukijoita laajemminkin. Nypertelijästä tekijänaiseksi Maria Auerkallio kertoo olleensa aina nypertelijä, vaikka aivan nuorena ei koulun ulkopuolella käsitöitä harrastanutkaan. –Koulussa valitsin puukäsityöt ja ne olivat minusta mukavia. Keramiikkatöiden pariin Auerkallio ajautui lähinnä äkillisestä päähänpistosta parikymppisenä. –Ensimmäinen lapseni oli vuoden ikäinen. Kaverini kanssa ajattelimme, että nyt pitää johonkin mennä ja valitsimme Valkeakoski-opiston keramiikkakurssin. Tykästyin tekemiseen saman tien. Alkuun yllätyin, että se oli niin mahtavaa. Opiston kursseilla vierähti yhdeksän vuotta, kunnes tie vei RAKUUN.. Keramiikkatöiden rinnalle tulivat käsityöt, kun Maria odotti toista lastaan. –Osittain aloitin käsitöiden tekemisen käytännön sanelemana, halusin itse tehdä asusteita lapsilleni. Ja kun tie oli avattu, on nälkä kasvanut matkan varrella. –Kun on oppinut tekemään yhden asian, niin haluan oppia uutta ja tehdä jotain muuta. Tekeminen on kokoajan kasvanut ja kasvanut. (Juttu jatkuu kuvan alla) Kädentaidotko kuolevaa kansanperinnettä? Kun Maria Auerkallio irtisanottiin yt-neuvotteluiden seurauksena, hän innostui mahdollisuudesta opiskella. –Etsin koulutuksia ja päätin, että voisin opiskella puusepäksi. Menin suunnitelmieni kanssa työkkäriin. Siellä virkailija sanoi, että kädentaidot ovat kuollutta kansanperinnettä. Ei me tueta tällaisia suunnitelmia ollenkaan, nämä koulutkin lopetetaan ihan pian. Tradenomiksi voit lukea meidän tuella, mutta muu ei onnistu, Auerkallio tuhahtaa. Tapahtuma jäi pysyvästi Marian muistiin ja aikoinaan suututti, mutta ei lannistanut. –Koulutukset alalle jäivät toistaiseksi siihen, koska kohdallani opiskelu vaatisi aikaa ja rahoituksen ja minulla niitä ei ole ollut. Totesin silloin, että teen tämän sitten itse. Otan vastaan kaiken tiedon minkä löydän. Tällä hetkellä opiskelen itsekseni kotona oppikirjoista keramiikan kemian puolta, esimerkiksi lasitteiden tekemistä. Haaveena Marialla olisi elättää itsensä kädentöillä, mutta hän ei pidä sitä tällä hetkellä kovin realistisena. –Käsitöiden hinnalla ei pääse tuntipalkoille, ellei ole nimekäs designeri. Ja nimekkyys ja julkisuus eivät ole välttämättä sitä, mitä Auerkallio elämältään hakee. –En tiedä onko minulla edes tavoitteena, että minusta tulisi tunnettu. Olen aikalailla omissa oloissani viihtyvä. Tykkään tehdä ihmiset iloisiksi ja minusta aina mukavaa, kun työtäni arvostetaan ja siitä pidetään. Maria Auerkallio 35-vuotias valkeakoskelainen sisällöntuottaja ja käsityöläinen. Perhe: kaksi lasta ja kaksi koiraa. Tekee keramiikkaa, käsitöitä, piirtää ja ompelee. Tykkää tehdä erityisesti käyttöesineitä tajunnanvirta-menetelmällä. https://www.facebook.com/mariaauerkallio/ Marian blogiin pääset tästä.