Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kirkon purkamista puuhaavat tahot ovat ”unohtaneet” lain määräämän marssijärjestyksen, kirjoittaa Teuvo Nieminen

MIELIPIDE Kirkon purkamista puuhaavat tahot ovat ”unohtaneet” sen marssijärjestyksen, miten lakien mukaan Suomessa asioita hoidetaan. Kirkon mahdollinen purkuprosessi on kaksivaiheinen. Seurakunnan päättävät elimet ovat purkupäätöksen tehneet ja asia siirtyi kirkkohallitukselle, joka äänesti purun puolesta. Asiasta on tehty valitus Helsingin hallinto-oikeuteen ja asia on kesken. Kaksivaiheisen prosessin tärkein vaihe on kuitenkin purkupäätöslupa. Purkupäätöslupa haetaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan Valkeakosken kaupungilta, ja se päätös pitää perustua vain ja ainoastaan lain kirjaimeen – ei kristillisiin, uskonnollisiin, poliittisiin, taloudellisiin eikä henkilökohtaisiin arvoihin. Seurakunta pyysi kaupungilta lausunnon asiasta 23.2.2018 ja asianomainen lautakunta käsitteli asiaa 6.3.2018. Lautakunta muistutti, mitä voimassa olevassa kaavassa todetaan kirkon alueesta. Se yhdistettynä Pirkanmaan Maakuntamuseon kantaan ovat vahvoja lausuntoja kirkon säilyttämisen puolesta. Seurakunta on erityisasemassa, koska sillä on niin sanottu veronkanto-oikeus. Tämän johdosta taloudelliset seikat ovat tärkeät, mutta eivät pääsääntöisesti voi vaikuttaa asiaan. Lain kohtia on useita, jotta purkupäätös voidaan viranomaispäätöksellä tehdä. Keskeisin oletan olevan lain 139. pykälä. Vaikka kirkolle ei ole haettu erillistä suojelua, on se lain tarkoittama erityinen rakennusperinnön suojelun piiriin kuuluva rakennus. Rakennuksena se hallitsee maisemaa ja on kaupunkikuvaan kuuluva keskeinen tunnusmerkki. Laki rakennusperinnön suojelemisesta on myös tämän asian suhteen merkittävä. Lain kohdissa ei ole tulkinnan varaa, kuten näissä pykälissä voidaan todeta. Pykälät 2, 4, 6 ja 17 ovat yksiselitteiset. Tutkittuani eräitä erillislakien kohtia, uskoisin, että viranomaispäätös on lakien perusteella yksiselitteinen. Kaupungin päätöksen asiasta tekee viranomaispäätöksellä johtava rakennustarkastaja. Hänen päätöksentekoonsa eivät vaikuta kaupunginhallitus, eikä -valtuusto. Hänen roolinsa asiassa on verrattavissa alimpaan oikeusasteeseen. Seurakunta tuskin hakee purkupäätöstä ennen hallinto-oikeuden päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Tänä aikana kirkon ovet pidetään seurakuntalaisilta säpissä ja myös kirkkoherralta saamani tiedon mukaan noin 10 asteen lämpötilassa. Seurakunnan kiinteistöpäällikköä en saanut kiinni, eikä hän ole takaisin soittanut. Näin seurakunnan virkahenkilöt sekä seurakuntavaltuuston ja kirkkoneuvoston enemmistö edesauttavat tuhoamaan kirkon rakenteet ja etenkin arvokkaan irtaimiston, muun muassa arvokkaat urut. Erään tiedon mukaan kirkon urkujen uushankintahinta pyörii miljoonan euron tuntumassa. Uhkakuva on niin vahva, että viranomaisapu olisi tarpeen. Kirkkorakennuksesta huolehtiva taho on asian suhteen virkavastuussa, eli henkilökohtaisesti vastuussa mahdollisesti aiheuttamastaan vahingosta. Edellä mainittujen lakien 6. ja 17. pykälässä mainitaan selvästi mitä tulee tehdä, jos rakennusta aiotaan vaarantaa. Vaarantamiskielto ja välttämättömät korjaukset on tehtävä, kuten laki edellyttää. Tämä laki koskee myös seurakuntaa. Mainittakoon lopuksi, että kaupunginjohtaja totesi taannoin lehtihaastattelussa, että kaupunki ei tarvitse kirkkoa. Laitan tämän lauseen hänen kömmähdyksekseen. Kaupunki ei ole nytkään kirkkoa tarvinnut, saati sitten omistanut. Kaupungin asukkaista on kuitenkin tällä hetkellä yli 70 prosenttia seurakunnan jäseniä, eli kyllä asia kiinnostaa myös kaupunkilaisia. Tässä pohdintaa niille, joille marssijärjestys on epäselvä ja jotka ovat asian suhteen muiden taluteltavissa. Teuvo Nieminen Asiassa tarkkailija, ei eduskuntavaaliehdokas valtuutettu (sit) "Kirkon purkamista puuhaavat tahot ovat ”unohtaneet” sen marssijärjestyksen, miten lakien mukaan Suomessa asioita hoidetaan."