Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

"Meidän piti hoitaa sama määrä asukkaita kuin vakihoitajien, mutta säästösyistä lyhyemmässä ajassa", kirjoittaa keikkatyötä tehnyt hoitaja

MIELIPIDE Vanhusten hoito on näköjään jatkuva käsittelyn aihe. Erityisesti sen kustannukset ja keinot, joilla niistä saataisi säästettyä. Laadulla on hintansa, joten vain heikentämällä laatua voidaan rahaa säästää. Tein vuokrafirman kautta keikkaa paikallisissa hoiva- ja ryhmäkodeissa vielä viime kesänä, joten tiedän asiasta puolentoista vuoden keikkailun ansiosta jonkin verran. Sijaisia tarvittiin aika paljon. Aina ei kaikkiin tarpeisiin hoitajaa saatukaan. Se tiesi sitä, että paikalla olevat hoitajat tekivät töitä rivakammin. Asiat, joita voitiin siirtää, jätettiin tekemättä. Eräänä aamuna esimerkiksi kaikki kolme yksikön vakihoitajaa olivat sairastuneet. Lisäkseni tuli nuori sijaishoitaja toiselle keikalleen ko. hoivakotiin. Naapuriyksiköstä saatiin vielä yksi vakihoitaja paikalle, joka oli siirrostaan niin kiukkuinen, että ei meille ”rekryille” edes puhunut. Ehdotin, että hän hoitaisi niitä asukkaita, jotka ovat vielä jonkin verran omatoimisia ja liikkuvia. Minä ja tämä nuori hoitaja hoitaisimme yhdessä enemmän apua tarvitsevat ja syötettävät asukkaat. Näin tehtiin ”hiljaisuuden vallitessa”. Aivan kuin me sijaiset olisimme tämän tilanteen järjestäneet. Kaikki asukkaat saivat pesunsa, ruokansa, lääkkeensä ja vaatteet päälleen. Meidän sijaisten aamuvuorot – säästösyistä – olivat vain kuuden tunnin mittaisia. Meidän piti hoitaa sama määrä asukkaita kuin vakihoitajien, mutta lyhyemmällä työajalla. Joskus kävi niin, että vakihoitaja, joka jakoi hoidettavat, laittoi yksikön huonokuntoisimmat ja eniten hoitoa tarvitsevat asukkaat sijaiselle. Pidin sijaisuuksiani vähän niin kuin urakkana ja pyrin tekemään työni valmiiksi. Aina ei maksullinen aika riittänyt, joten loput tehtiin hyväntekeväisyyden piikkiin. Kokemukseni hoitotyöstä on alkanut syöpäosastolla, joka on aika vaativa työ verrattuna hoivakotityöhön. Siksi kiinnitin huomiota muun muassa asukkaiden sijoitteluun, joka mielestäni ei ollut aina kohdallaan. Kerran sitten kerroinkin ryhmäkodin esimiehelle, että saattohoitoon kuuluvan vanhuksen paikka ei ole ryhmäkodissa, jossa ei ole yöllä hoitajaa. Asukas siirrettiin samana päivänä paikkaan, jossa on hoitaja yölläkin. Samalla sain vuokrafirmasta tiedon, että palveluksiani ei enää Valkeakosken kaupungin hoivakodeissa tarvita. Marja-Leena Innala sairaanhoitaja "Aina ei kaikkiin tarpeisiin hoitajaa saatu. Se tiesi sitä, että paikalla olevat hoitajat tekivät töitä rivakammin. Asiat, joita voitiin siirtää, jätettiin tekemättä."