Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Teatterin nuorin näyttelijä on tänä keväänä hurmannut kaikki katsojat – "En tarvitse apua lavalla", sanoo vasta 7-vuotias Seela

Tanssi ja tunteet. Ne ovat Seela Karjalaisen mielestä parasta Pikku Pietarin pihassa . –Näytelmässä pidetään hauskaa, ja siinä on iloisia ja surullisia kohtauksia, Karjalainen kuvailee esityksen parhaita puolia. 1920-luvun puutalokorttelin elämästä kertova näytelmä kuuluu parhaillaan Valkeakosken kaupunginteatterin ohjelmistoon. Noin kuukauden ajan 7-vuotias Karjalainen on hurmannut yleisöä esityksen nuorimpana näyttelijänä. Karjalaisen roolihahmo on Tiina – innokas ja ärhäkkä tyttö, kuten näyttelijä itse hahmoaan kuvailee. Hänellä on kymmenkunta repliikkiä, ja hän tanssii ja laulaa. Seela myöntää olevansa innokas ja ärhäkkä tyttö itsekin – kenties senkin vuoksi näytteleminen sujuu niin mallikkaasti. Näyttämöllä Karjalainen saa yleisön nauramaan napakoilla vastauksillaan, ja tomera linja jatkuu myös lehtihaastattelussa. Jännittääkö esiintyminen? –Ei yhtään. Eikö edes ennen esitystä? –Ei. Miten vuorosanojen opettelu sujui? –Muistan ne tosi hyvin. Oletko saanut neuvoja esiintymiseen vanhemmilta näyttelijöiltä? –En tarvitse apua. Asia selvä. Näyttämölle jo 3-vuotiaana Karjalainen ei tänä keväänä suinkaan ole ensimmäistä kertaa näyttämöllä. Hän teki ensiesiintymisensä jo 3-vuotiaana. Silloin taaperoikäinen Seela esitti yhtä kylän lapsista Toijalan kesäteatterin Seitsemässä veljeksessä . Ohjaaja oli Minna Kangas , joka on ohjannut myös Pikku Pietarin pihan. 3-vuotiaalla ei vielä ollut omia vuorosanoja, vaan hän kulki mukana näyttämöllä vuoroin itsekseen ja vuoroin sylissä. Mukana näytelmässä oli tuolloin koko perhe. –Kuljimme silloin Toijalaan koko perhe omien eväiden kanssa, muistelee äiti Anna Lehtimäki . Perheessä on harrastettu teatteria pitkään. Anna Lehtimäki on näytellyt Valkeakosken kaupunginteatterissa sekä Viialan ja Toijalan harrastajateattereissa. Seelan siskot Venla ja Ronja Norojärvi näyttelevät nyt Pikku Pietarin pihassa. Siskoilta saa kovasti tukea, vaikka Seela ei sitä oikein tahdo myöntää. –Teillä on mukava porukka ja hyvä henki, eikö olekin? äiti kysyy Seelalta, joka nyökkää. Teatteriharjoituksista Karjalaisen mieleen on jäänyt etenkin kohtaus, jossa eroaikeissa oleva kelloseppä saa suutahtaneelta rouvaltaan luudasta pyllylle. Sitä kohtausta on harjoituksissa naurettu paljon. Ennen helmikuussa ollutta ensi-iltaa teatteriharjoituksia oli enimmillään viitenä iltana viikossa. Karjalainen käy ensimmäistä luokkaa Roukon koulussa. Koulunkäyntiä harjoitukset eivät häirinneet, mutta joogaharrastus on pitänyt jättää tauolle. Esityksissä lapsinäyttelijöillä on tuplamiehitys, mikä helpottaa nuorimpien näyttelijöiden esitystahtia. Vaikka näytteleminen hauskaa onkin, näyttelijän urasta Karjalainen ei haaveile. Hän haluaa olla eläinlääkäri. Tosin valokeilassa paistattelu tuntuu mukavalta, ja haastatteluja nuori näyttelijänalku kuulemma voisi antaa enemmänkin. Lähitulevaisuuden haaveisiin kuuluu viulun soiton opetteleminen. Kipinän Seela on saanut Saara Tammiselta , joka soittaa viulua Pikku Pietarin pihassa. Seela on jo alkanut säästä rahaa oma viulua varten. Nyt koossa on 20 euroa. Kun teatteriesitykset huhtikuussa päättyvät, Seela tietää, mitä tekee. Hän värjää hiustensa latvat siniseksi. Sitä hän ei ole voinut vähään aikaan tehdä, sillä 1920-luvun tytöillä ei ollut sinisiä hiuksia.