Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ulvajanniemen entisten nuorten keskuudessa virisi mukaansatempaava nostalgia-aalto – "Kun astui ulos ja pyörähti ympäri, aina näki jonkun kaverin", he muistelevat lapsuuttaan

Kun astui kotitalon ovesta ulos ja pyörähti 360 astetta ympäri, kyllä aina jonkun kaverin näki. Näin muistelee seitsemänkymppinen Heikki Kopra , jonka lapsuudenkoti sijaitsi Ulvajanniemen Rantatiellä Valkeakoskella. Teksti jatkuu kuvien jälkeen. Kun lompsi Aurinkotaloille, löytyi helposti jo kaksikymmentä lasta. Yksi kerrostalolla asuneista kavereista oli ikätoveri Veikko Hämäläinen . Nyt nämä kaverukset ja joukko muita Ulvajanniemen entisiä nuoria odottelevat jo kiivaasti ensi kesää noustakseen runkolinjan kyytiin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta. Liput siis liehumaan Ulvajanniemessä, kun linja-autollinen entisiä nuoria kiertää, välillä pysähdellen, tuttuja paikkoja. Entisten nuorten toiminnan on viritellyt toimikunta, johon kuuluu kahdeksan jäsentä. Toimikunta pitää toisiinsa yhteyttä moderniin tapaan WhatsAppilla ja Messengerillä. Kaikki halukkaat Ulvajanniemen entiset nuoret voivat päästä jäseniksi 25. tammikuuta avattuun Facebook-ryhmään. –Nyt jäseniä on vasta noin 80, eli toistaiseksi olemme tavoittaneet vasta pienen osan kaikista. Bussiretki täyttyi parissa päivässä Ryhmän ensimmäinen tehtävä oli kerätä ilmoittautumisia alkukesällä järjestettävälle nostalgiakierrokselle. –Pohjolaisen Einon kanssa olimme varmaan 15 vuotta puhelleet, että pitäisi joskus kiertää koko Ulvajanniemi kävellen, Kopra kertoo. Ideaa vatvottiin siksi kauan, että päädyttiin kävelyä helpompaan liikkumistapaan: linja-autoretkeen. Ilmoittautumisia tuli parissa päivässä bussin täydeltä. Enempää ei voida ottaa, mutta muutoin nuoruuden tuttuja voi yhyttää vaikka tuossa tuoreessa some-ryhmässä. Näin silloin entisten nuorten aikaan pukeuduttiin. Tytöillä on muuten kumisaappaat jalassa. Teksti jatkuu kuvan jälkeen. Varsinainen retki vie Valkeakosken kirkon aukiota Kirjaslammen, Säterin entisen parakkialueen ja Säterin tehtaan edustan kautta Ulvajanniemeen. Neljän tunnin nostalgiakierroksen aikana seisahdellaan eri kohteissa, joissa kuullaan myös lyhyt esittely. Heikki Kopra ja Veikko Hämäläinen ovat innoissaan entisten nuorten tulevasta tapaamisesta ja sitä edeltävästä muistelusta.Teksti jatkuu kuvan jälkeen. Ajoreitin varrella ovat tietysti Ulvajanniemen sillat, joista rautatiesillalla pojanviikarit aikanaan ottivat mieluusti junan höyryt vastaan. –Sitten tultiin "savustettuina" kotiin, Veikko Hämäläinen muistaa. Koiton aukio oli myös Ulvajanniemessä Reitiltä tulevat vastaan myös ulvajanniemeläinen Koiton kaupan aukio sekä kioskin aukio, jossa sopii muistella vaikka puhelinkioskia, kelkkamäkeä, sahaa sekä pyykki- ja venelaitureita. –Kaikilla oli veneitä. Isot pojat olivat nimenneet Ulvajanlahteen asuinalueen kaakkoiskulmassa pistävän niemen "Inkkariksi". Siellä viskeltiin leipäkiviä järveen ja ongittiin salakoita, vaikka ei niistä syötäviksi ollut. "Inkkarin" ja Kirjasniemen välisen sulkusalmen toisella puolella kalaa pidettiin syöntikelpoisena. Paroninkärjestä pilkittiin talvella ahvenia. Lahnoja pyydettiin kaislikosta. Veikko Hämäläisen mielestä Ulvajanniemen teki aivan erityiseksi luonnonläheisyys. Miljöö oli suunniteltu viihtyisäksi. Yhteys myös metsäluontoon oli kiinteä. Asutuksen takana avautuivat Herityn maat lajistoiltaan rikkaine lehtometsineen. Teksti jatkuu kuvan jälkeen: Säterillä oli asukkaille tärkeä rooli Sodan jälkeen Ulvajanniemi oli ollut vastaus räjähdysmäiseen Valkeakosken kasvuun ja siitä seuranneeseen asuntopulaan. Säteri Oy oli perustettu 1940-luvun alussa. Teollisuusrakennukset olivat nousseet Kirjasniemeen ja Neuvostoliitolle Jääskessä luovutetun Kuitu Oy:n työntekijöistä suuri osa siirtynyt Säteri Oy:n palvelukseen. Syksyllä 1944 Säteri Osakeyhtiö osti 40 hehtaarin maa-alueen Ulvajanniemestä, Ulvajanlahden toiselta puolen. Myyjänä oli Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Kiireesti ryhdyttiin laatimaan alueelle asemakaavaa ja käynnistämään rakennustoimintaa. Ensimmäiset rakentajat olivat lähinnä Neuvostoliitolle luovutetun alueen asukkaita. Tältä Ulvajanniemessä näyttää – Teksti jatkuu kuvan jälkeen: –Ulvajanniemi oli kuin oma saarekkeensa, karjalaisuuden keskittymä. Kaikki puhuivat siellä 'mie' ja 'sie', Heikki Kopra muistaa. Valkeakosken Sanomat hän ja Veikko Hämäläinen veivät tiivistetylle Ulvajanniemi-kierrokselle. Rantatieltä Kopra muistaa jokaisen talon vanhan omistajan nimen. Entiseen kotiin päin laskeva mäki on lapsuusmuistoista loivennut ja metsikön isot kivet pienentyneet. –Ei näitä taloja silloin sotien jälkeen olisi pystynyt rakentamaan ilman Säterin apua. Tehtaalla oli aika huomattavana yksikkönä sosiaalitoimi. Iso tehdas pystyi hankkimaan kaikenlaista. Vanhempieni talo valmistui vuonna 1949. Isä kertoi, että uusia nauloja ei saanut mistään. Aurinkotaloilla oli pesutuvan lisäksi myös kerhotila, jossa seurakunta piti tyttö- ja poikakerhoa, pyhäkoulua ja vanhusten kerhoa. Sivutoimenaan kaupunginkirjaston filiaalia hoitanut säteriläinen Yrjö Valtanen opasti siellä kelpo lukuvalintojen pariin. "Toistaiseksi olemme… tavoittaneet vain pienen osan… kaikista"