Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pappa puhuu "hullujenhuoneesta" muistellessaan aikaansa hoivakodissa

MIELIPIDE Toimin pappani omaishoitajana useita vuosia, kunnes hän kaatui kotona. Ylemmät tahot katsoivat, ettei hän pärjää kotona. Pappa muutti hoivakotiin. Kunpa olisin pitänyt puoleni, niin siltä kokemukselta olisi vältytty. Hoitaja toivotti tervetulleeksi yksityisen puolen ryhmäkotiin jatkaen lausettaan. "Tää on tämmönen paikka mihin tullaan kuoleen." Papasta näki aina käynnillä, ettei hän ollut juonut tarpeeksi. Iltapalaa tarjottiin viimeistään kello 19 ja aamupalaa alettiin tarjoamaan aikaisintaan kello 7.30. Siinä on jo yli 12 tunnin paastoaika. Papallakin on insuliinihoitoinen diabetes, joten paastoaika on liian pitkä. Ryhmäkoti sattui olemaan levoton. Joillakin asukkailla oli aggressiivisuutta. Pappa ei uskaltanut enää tulla syömään samaan aikaan kuin muut. Lopulta saatiin sovituksi myöhäinen iltapala huoneeseen. Eräs asukas tuli kerran papan huoneeseen mylläämään kaapit ja sängyn. Hän myös tukki papan lavuaarin paperilla ja päästämällä vettä päälle. Pappa hälytti hoitajan turvarannekkeella, mutta kun tämä saapui, oli häiritsijä jo lähdössä. Pappaa moitittiin turhasta soitosta. Pappa soitti minulle, vaikka muuten soittaa ehkä kerran vuodessa: "Haluan pois täältä". Siitä alkoi meidän vääntö saada pappa pois ryhmäkodista. Pappa sai oman avaimen huoneeseensa. Se rauhoitti hieman hänen oloaan, kunnes löydettiin uusi koti. Vielä tänäkin päivänä pappa puhuu tästä paikasta "hullujenhuoneena". Sitten vielä yleistä asiaa. Hyvin usein oli uusia hoitajia. Saattoi olla yksi vakituinen ja muut sijaisia, lähes aina eri henkilöitä. Varmasti he hoitavat perustyön hyvin, mutta muuhun he eivät tiedä vastata. Ulos veimme pappaa suurimmaksi osaksi itse, kun hän asui siellä vajaan vuoden. Muutamat hoitajat juttelivat siellä papalle. Hän muisti jopa näiden hoitajien nimet. Kokemuksia riittää vähän joka paikasta