Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Teatteriarvio: Avustettu itserakkaus kertoo ihmisistä, jotka tahtovat vain rusinat elämän pullasta

Avustettu itserakkaus. Käsikirjoitus: Antti Mikkola ja Hanna Seppä. Ohjaus: Antti Mikkola. Rooleissa: Tommi Raitolehto, Emmi Kaislakari, Auvo Vihro, Teija Auvinen, Petra Ahola ja Jooa Lehtonen/Väinö Muje. Kantaesitys, TTT Eino Salmelaisen näyttämö. Itsekeskeisyys, vastuun välttely, vanhuuden vaivat ja sairaudet, hometalo, käytöshäiriöinen ja peliriippuvainen lapsi. Eivät mitään naurun asioita, ja silti Avustettu itserakkaus -näytelmän yleisö nauraa läpi esityksen. Juju kiteytyy hienosti päähenkilön, stand up -koomikko Jari Kaulan (Tommi Raitolehto) repliikissä: ”Ne asuvat samassa osoitteessa: kaikki hauska ja kipeä”. Antti Mikkola ja Hanna Seppä ovat noukkineet näytelmän ainekset tavallisista elämän palasista. Vilkkaan mielikuvituksen piikkiin menee ensin koomikon vanhempien aikomus paeta vanhuuden vaikeuksia avustettuun itsemurhaan, kunnes käsiohjelmasta selviää, että tarina perustuu tositapahtumiin. Käsikirjoitus on raikas ja roolihahmot hykerryttäviä. Jari Kaula on itsekeskeinen, aikuinen vauva, joka haluaa ihmissuhteen ilman vaikeuksia. Tyttöystävä Selja (Emmi Kaislakari) haluaa vauvan mutta ei synnytystä. Vastoinkäymisten hetkellä hän puhkeaa surumieliseen lauluun (loistava idea!). Isä Pöpi (Auvo Vihro) värittää höpinäänsä sanamuunnoksilla. Äiti Inkku (Teija Auvinen) on vihdoin päättänyt ottaa ohjat käsiinsä ja lopettaa perheen miesten itserakkauden avustamisen. Pöpi ja Inkku kertovat kauhutarinoita ikäistensä sairauksista, ja haluavat väistää vaivat avustetulla itsemurhalla. Riipaisevin henkilö on Väinö-Kai (Jooa Lehtonen/Väinö Muje), käytöshäiriöinen ja peliriippuvainen lapsi, jonka pelirauha turvataan peittelemällä hänet. Sydäntä kouraisee, kun pojan äiti Hilu (Petra Ahola) miettii, ettei lapsia tarvita enää oikeastaan mihinkään, vaan ne ovat enimmäkseen tiellämme. Näytelmän tempo ja tekstitykitys ovat niin kiivasta, että katsomossakin hengästyttää. Näyttelijätyö on energistä ja oivaltavaa, ja yhteispeli sujuu saumatta. Yhtä aikaa nautittavaa, naurattavaa, ja koskettavaa. Avustettu itserakkaus on osuva ajankuva. Tuttujana nuo ovat, oman elämänsä mestarit, jotka haluavat nyppiä rusinat elämän pullasta. Elämän pitää olla kivaa ja rentoa, eivät siihen kuulu vaikeudet, ei kärsimys. Onhan se niin absurdia, ettei sille voi kuin nauraa. Sirpa Rauhaniemi