Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kalamies, laulujen ystävä ja monipuolinen käsityön taitaja on poissa – Palopäällikkö Erkki Lehtonen oli periksi antamaton mies

Erkki Lehtonen kuoli vaikeaan sairauteen jouluaattona. Lehtonen oli nuorempana innokas aktiiviurheilija. Hän souti muun muassa Jämsänjoen Soutuveikoissa ja voitti joukkueen kanssa useita eri arvokilpailuita. Vuonna 1970 SSoL:n kultaisella ansiomerkillä palkittu Lehtonen saavutti soutajana 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa kahdeksan Suomen mestaruutta Kaipolan Vireen ja Jämsänjoen Soutuveikkojen eri venekunnissa, lähinnä kevyellä nelosella. Lehtonen edusti Suomea kahdessa soutumaaottelussa Ruotsia vastaan ja ylsi vuonna 1959 Mölndalissa Pohjoismaiden mestaruuteen Jämsänjoen Soutuveikkojen kevyellä nelosella. Kansainvälisiä voittoja hänellä oli soutukilpailuissa myös Ruotsista, Norjasta ja Länsi-Saksasta, jossa muun muassa maan mestarit saivat tunnustaa JSV:n soutajat paremmikseen. Kosketus palomiehen ammattiin Ennen muuttoaan Jämsänjokilaaksoon Lehtonen teki töitä kotikauppalassaan Valkeakoskella muun muassa tiilitehtaalla, kaupan varastomiehenä ja Valken tehtaalla. Valkeakoskella asuessaan hän haki myös kosketusta tulevaan palomiehen ammattiinsa liittymällä vuonna 1950 Tervasaaren tehdaspalokuntaan. Valtion Palo-opiston kurssin Lehtonen kävi vuonna 1960. Kaipolan paperitehtaan tehdaspalokunnan päällikkönä hän toimi vuoden 1967 alusta eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1988 asti. Vapaapalokunnassa hän oli toiminut jo sitä ennen vuodesta 1953 ja vetänyt parhaimmillaan 67 -jäsenistä palokunnan poikaosastoa. Tietokilpailuja Tätä työtä hän jatkoi vielä palopäällikkönä toimiessaan. Vireän toiminnan ylläpitämiseksi Lehtonen järjesti koulutettavilleen kilpailuja, joissa oli myös tietopuolinen osa. Kaipolan joukkueet menestyivätkin vuodesta toiseen erinomaisesti paloalan alueellisissa ja valtakunnallisissa kilpailuissa. Nuoriso-osasto vahvisti huomattavasti peruspalokuntaa. Lehtosen mukaan Jämsässä oli vapaapalokunta vertaansa vailla, aina täydet rivistöt. Jotta palomiestaitojen opiskelu tulisi nopeammaksi ja tehokkaammaksi, Lehtonen päätti aloittaa alaa käsittelevän kysymys-vastauskansion tekemisen. Kysymysten laadintaan hän käytti pitkään kaiken vapaa-aikansa. Työssä oli mukana myös oman palokunnan kilpailujoukkue. Hän ehdotti Suomen Palontorjuntaliitolle materiaalin julkaisemista kirjana, jotta se olisi kaikkien saatavissa. Kirja Paloalan kysymyksiä ja vastauksia ilmestyi 1978 ja siitä otettiin toinen, uusittu painos 1986. Osa materiaalista on edelleen aktiivikäytössä. Lapin-kuume iski Mökkeily , marjastus, sienestys ja etenkin kalastus olivat Lehtoselle kaikki kaikessa. Hän ei vierastanut myöskään näyttelemistä, kisällilauluja, kansantanhuja tai metsästystä. Lehtonen teki taidokkaita vieheitä ja perhoja, jotka voittivat palkintoja kansallisissa kilpailuissa. Hän keräsi myös perhosia. Lapin-kuume iski 1970-luvulla, ja Lehtonen kävi vuosien ajan kalastamassa Pohjois-Norjassa, myöhemmin Tenolla. Hän jakoi osaamistaan myös muille pitäen vieheentekokursseja eri puolilla Suomea. Erkki oli periksi antamaton. Myöhemmällä iällä hän kamppaili 20 vuotta eturauhassyöpää vastaan, mutta esimerkkejä löytyy myös nuoruudesta. Vaikuttavin oli tapahtuma, jossa hän 17-vuotiaana pyöräretkellä naapurin pojan kanssa vajosi jäihin Valken tehtaan edustalla Valkeakoskella ja joutui odottamaan puoli tuntia pelastajiaan. Hänen kaverinsa kävi jo kahdesti pinnan alla, mutta Erkki piti hänetkin pelastettavien kirjoissa ja molemmat selvisivät sairaalan kautta kotiin. Toisenluontoinen, mutta sekin hatun noston arvoinen, on tarina siitä, kuinka Erkki toi Lohtajalta, ilmatorjunnan leiriltä, kotiinsa Valkeakoskelle pyykkikopallisen poimimiaan puolukoita. Mitä ilmeisimmin julkisilla kulkuneuvoilla. Herkälle miehelle laulaminen oli mieluisinta. Erkki lauloi päivittäin. Lisäksi hän maalasi öljyväreillä, harrasti lovileikkausta, posliinimaalausta ja teki kivikoruja. Puutarhaa hän hoiti mielellään. Mustakantisia lauluvihkoja satoine lauluteksteineen on tallella 1950-luvun lopusta lähtien. Hän piti myös sääpäiväkirjaa useiden vuosien ajan. Iiris Lehtonen Veikko Lehtonen Kirjoittajat ovat Erkki Lehtosen tytär ja veli