Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Koulutusleikkaukset rapauttavat alueellisen tasa-arvon – eriarvoisuus on kasvussa, eikä toimia sen pysäyttämiseksi ole näköpiirissä

MIELIPIDE Niin edellisen hallituksen, jossa mukana olivat vasemmisto ja vihreät, kuin nykyhallituksenkin koulutuspolitiikka on sakannut ja sakkaa edelleen todella pahasti. Koulutuksen säästöt vuodesta 2011 lähtien ovat kammottavat 1,5 miljardia euroa (mukana summassa ovat myös varhaiskasvatuksen leikkaukset). Tulos: tasa-arvo heikkenee, samoin opetuksen laatu, nuorten syrjäytymiskehitys kiihtyy sekä alueelliset erot jatkavat nopeaa kasvuaan. Ei ole siis ihme, että suomalaisen koulutuspolitiikan tilaan tyytymättömiä rehtoreita ja opettajia on enemmän kuin runsaasti. Nykyhallituksen mukaan koulutusta on reformoitu eli uudistettu. Todellisuudessa reformaation sijasta oikea termi on koulutuksen purkutalkoot. Se, mitä edellinen ja nykyhallitus on unohtaneet tai jättäneet tietoisesti kertomatta, liittyy siihen, millaisia todellisia heikennyksiä tästä ”uudistamisinnokkuudesta” on aiheutunut niin lapsille ja nuorille kuin koko yhteiskunnalle. Leikkaukset naamioitiin uudistusretoriikalla Nykyhallituksen mittavat 900 miljoonan euron koulutusleikkauspäätökset ovatkin herättäneet paheksuntaa, jopa tyrmistystä. Suomalaiset eivät halua leikata koulutusmenoista, sillä koulutuksen takaama osaaminen ymmärretään elintärkeäksi osaksi hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä. Konsensus koulusta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien takaajana on vahva. Viime eduskuntavaaleissa äänestäjät eivät antaneet kansanedustajille minkäänlaista leikkausmandaattia varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Ja mikä iljettävintä: leikkausten naamiointi väljähtyneeksi uudistusretoriikaksi on paljastunut pelkäksi bluffiksi. Totuus on se, että tällä hallituskaudella koulutusta ovat alkaneet hallita enenevissä määrin kapitalismin lainalaisuudet, budjettikuri ja talouspuhe. Samalla, kun koulutuksen perusrahoitus on laskenut, on heikentynyt myös koulujen yhdenvertaisuus. Koulutuksellinen eriarvoisuus on kasvussa eikä toimia sen pysäyttämiseksi ole edes näköpiirissä. Asiantuntijoita ei ole kuunneltu Koulun kehittämistä tietenkin tarvitaan. Pakonomaisen uudistamisvimman ja uudistusten liian tiheiden syklien sijaan tarvitaan kuitenkin malttia ja määrärahoja. Sipilän hallituksen koulutuspolitiikassa molemmat näistä ovat unohtuneet. Viimeiset vetelät valahtivat punttiin, kun pääministeri esitti mittavia ammatillisen puolen opettajalisäyksiä. Siis pääministeri, jonka hallitus on niitä lähihistoriassa eniten toimillaan leikannut. Jonkun tulisi kiireesti esittää huolensa Sipilälle tästä totaalisesta muistinmenetyksestä. Nykyhallitus on omahyväisessä ja ylimielisessä uudistamisvimmassaan ollut haluton kuuntelemaan (kasvatus)tieteen asiantuntijoita tai koulun arjen parhaita tuntijoita – rehtoreita ja opettajia. Näin on unohtunut myös se, ettei koulua saa valjastaa ainoastaan talouskasvun, kilpailukyvyn tai yrityselämän rengiksi. Hieman historiaa: Jyrki Kataisen (kok) ja Alexander Stubbin (kok) hallitus leikkasi etenkin ammattikorkeakoulujen rahoitusta. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) kaudella kovimmalle kulukuurille ovat joutuneet yliopistot ja ammattikoulut. Alueellinen tasa-arvo rapautuu Asiantuntijoiden mukaan leikkaukset ovat johtaneet koulutuksen tasa-arvon ja opetuksen laadun heikkenemiseen ja opetustuntien vähentymiseen. Alueellinen tasa-arvo rapautuu, kun aiempaa suurempi osa koulutuksen rahoituksesta on jäänyt kuntien vastuulle. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen johtaja Risto Rinne korostaa, että leikkausten vaikutukset näkyvät vielä pitkän ajan päästä. Ajatus Suomesta koulutuksen mallimaana jouduttaneen aivan lähitulevaisuudessa kuoppaamaan. Koulun perustehtävä kun on tyystin toisaalla kuin palvella talouden renkinä. Toivon mukaan suomalaiset antavat koulutuksen väheksynnästä ja leikkauspolitiikan kestämättömyydestä nykyhallitukselle muistutuksen – viimeistään kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Mielestäni on käsittämätöntä, että sama porukka, joka on kansan totaalisesti pettänyt, kehtaa olla taas ehdokkaina puhtaina kuin pulmuset. Häpeäminen on heille tyystin vieras tunne. "Samalla, kun koulutuksen perusrahoitus on laskenut, on heikentynyt myös koulujen yhdenvertaisuus."