Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Hieno ulkoilupäivä ottaa sukset esille: "Aion viedä tänäkin talvena sokerimunkkeja laduntekopalkkiota kaupungin työntekijöille"

Tuuli ei ollut puhaltanut tiistaina satanutta lunta puiden oksilta. Aurinko paistaa. Postikorttimaisemat. Lämpöä on nollan molemmin puolin. On siis täydellinen päivä lähteä hiihtämään. –Pari kertaa hiihdimme seiskan. Eilen ja toissa päivänä meni kolme kertaa. Suksivalinta meni hiukan väärin. Ei ihan täydellisesti luistanut suksi, mutta ei mieskään ole kunnossa, Veikko Petäjistö veistelee puolilta päivin Roukon eli tarkemmin Kaakonojan parkkipaikalla lenkin jälkeen. Lenkkikaverina on oma poika Kimmo Petäjistö . –Seiska on hyvässä kunnossa. Maisemat ovat komeat, eikä tuuli ole pudottanut kuusenneulasia ladulle. Tämä oli nyt kolmas kerta tässä päässä kaupunkia. Korkeakankaan tekolumiratakin on ollut erinomainen. Kimmo Petäjistö on suksinut tänä talvena tähän mennessä 250 ja "Veksi" Petäjistö 450 kilometriä. –Siitä on 400 Korkeakankaalla ja vasta 50 Kaakonojalla, tämä hymyilee. Kimmo Petäjistö on töissä Simpeleellä. –50 kilometriä olen hiihtänyt Roukossa, 60 kilometriä Korkeakankaalla ja loput Simpeleellä, Kimmo jatkaa. Vitosen lenkin kiertänyt Kirsti Silen harmittelee flunssaista oloaan, mutta hymy on herkässä. –Hurahdin hiihtoon täysin, kun jäin eläkkeelle. Sitä ennen en ollut hiihtänyt 40 vuoteen. Nyt ehtii harrastaa, hän nauraa. Kirsti toivoo lisää lunta taivaalta. –Sitten täällä pääsee ajamaan koneella urat paremmiksi. Kyllä minä tulen joka tapauksessa, viitisen kertaa viikossa varmaankin. Roukosta löytyy Kirsti Silenin mielilenkki. –Tykkään mäkisestä maastosta ja pidän kirjaa hiihtämisestäni. Viime vuonna hiihdin 400 kilometriä, jospa nyt saisi 500 täyteen. Tosin nyt kelit tulivat kolme viikkoa myöhempään kuin vuosi sitten. Pekka Sorri tulee seiskalta vaimonsa kanssa. –Annan ladulle arvosanaksi yhdeksän. Suhteessa lumen määrään reitti on mainio. Vien nyt vaimon kotiin ja tulen vielä uudestaan. Yleensä kierrän seiskan 2–3 kertaa tai käväisen Rutajärvellä. Kyseessä taitaa olla himohiihtäjä? –En hiihtänyt vuosiin, mutta jäin eläkkeelle vuosi sitten. Nyt ehdin. Mittarissa on 350 kilometriä tähän mennessä. Niki Seijesvirta , 5, tuli Jyväskylästä kylään mummin ja papan eli Anneli ja Veijo Sirenille . –Kakkonen hiihdetään. Eväinä on sämpylää ja vesipullo, ja ruok aodottaa kotona, Anneli kertoo. Siiri Valkama tulee paikalle ja uskoo hiihtävänsä seiskan ja kakkosen päälle. Mikä on talven tavoite? –Olen fiilistelijä. Kelit ovat nyt hienot. Hiihdän hiukan pohjaa sille, kun koko perhe lähtee Rukalle maaliskuussa, Siiri säteilee hyvää oloa. Petri Isosomppi tulee hiihtämään Roukkoon ensi kertaa tänä talvena. –Seiska menee ennen iltavuoroa. Alla on uudet skinitg, jotka on helppo voidella, Petri sanoo ja pinkaisee metsään. Korkeakankaalla hiihtäjiä on vielä enemmän. Vauhdikkaimpia saa varoa, etteivät sauvo suoraan kuvaajan syliin. –Valaistu vitonenkin on nyt saatu kuntoon, täällä ei ole mitään moitittavaa. Kyllä nyt passaa kuntoilijan ja eläkeläisen hiihdellä, kun ei ole kylmää, ja tuntuu nyt hyvin pitelevän talvikelejä, Pertti Torkkel kehuu. Matti Hotari on suorastaan innoissaan. –Meinasin huutaa parille edellä menneelle, että latua, mutta olin ihan hapoilla, mies vitsailee. Hän on testannut kaikki ladut, ja tilanne on ok. –Tekolumirata on niin hyvä, että sitä ei tarvitse edes kehua. Aion viedä tänäkin talvena sokerimunkkeja laduntekopalkkiota kaupungin työntekijöille, "Masa" Hotari lupaa.