Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

12 vuotta sitten vakava sydänleikkaus pysäytti Seija Hakalan – sen jälkeen hän on kiertänyt maailmaa kameran kanssa ja kiivennyt kahdesti Himalajalle

Seija Hakalan rakkaus valokuvaukseen syttyi enon liikkeessä. Vaasassa asuvan taidemaalari-valokuvaajan putiikissa pieni Seija ihasteli studion suuria lamppuja, hypisteli kameroita ja kurkisti linssin läpi. Pimiöön ei saanut mennä – siellä läträttiin myrkyllisten aineiden kanssa. Pienelle tytölle se oli jännittävä, ihana maailma. 1950-luvun työläisperheissä ei juuri valokuvausta harrastettu, muutakin tekemistä oli. Rippi- ja hääkuvat mentiin ottamaan studioon, mutta harvalla oli omaa kameraa. 7-vuotiaalla Seijalla sellainen kuitenkin oli. Kamera oli kallis hankinta, mutta vanhemmat halusivat antaa sen tyttärelleen. Ensimmäisellä kamerallaan tyttö kuvasi perheen koiraa, kavereita ja pihapiiriä. Filmille tallentuivat perheen jäsenet ja luokkaretket. –Kuvaaminen oli semmoista räpsimistä. Kamerassa ei ollut silloin mitään säätöjä, Hakala muistelee. "Mitään ei saa, jos ei uskalla" Sittemmin Hakala on kiertänyt kameran kanssa niin lähiseutuja kuin kaukomaita. Reissut ovat kuljettaneet lappilaisiin erämökkeihin, Kiinanmuurille, Himalajalle, Etelä-Afrikkaan – listaa voisi jatkaa pitkään. Ainoastaan Australia ja Etelä-Amerikka ovat kiertämättä. Käännekohta Hakalan elämässä tapahtui, kun hän joutui sydänleikkaukseen 12 vuotta sitten. Lääkäri totesi, että kuolema olisi voinut tulla minä hetkenä hyvänsä. Se pisti elämänarvot uusiksi. Kun Hakala toipui leikkauksesta, hän päätti, että elämää on elettävä – riskeineen kaikkineen. Turhasta ei kannata narista. –Sain uuden elämän, ja aion käyttää sen hyvin. Vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että jos ei uskalla ottaa seuraavaa askelta, seisoo yhdellä jalalla koko elämänsä. Seuran puheenjohtajaksi ensimmäisenä naisena Toipumisen jälkeen Hakala on toteuttanut haaveitaan. Hän haluaa kohdata uusia haasteita ja ottaa riskejä. Yksi haaste oli Kameraseura -74 Valkeakoskeen liittyminen neljä vuotta sitten. Mukaan lähteminen jännitti. –Seurassa on kuvaamisen konkareita. Mietin pitkään, rohkenenko liittyä, Hakala kertoo. Rohkaistuminen kannatti. Hakala sanoo kehittyneensä neljän vuoden aikana enemmän kuin sitä ennen yhteensä. Kuvaajat antavat toisilleen suoraa palautetta, myös kriittistä. Jännityskin hälveni nopeasti, sillä porukka on suorasanaisuudesta huolimatta kannustavaa ja mukavaa. Nyt Hakala on tehnyt seurassa historiaa: hän on ensimmäinen puheenjohtajana toimiva nainen. Kameraseuralla on tällä hetkellä lähes 60 jäsentä. Mukana on toistakymmentä naista. –Saimme viime vuonna mukavasti uusia jäseniä, mutta nuoria jäseniä kaivataan edelleen. Nuoret kuvaavat valtavan paljon, mutta seuratoiminta heitä ei innosta. Seuran perinteinen vuosinäyttely on parhaillaan esillä Myllysaaren museossa. Mukana on upeita kuvia niin luonnosta, eläimistä kuin ihmisistä. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Kuvaajat löytävät toisensa kuin koiraihmiset Maailmaa kiertäessä uusia tuttavuuksia löytyy, kun kamera roikkuu kaulassa. –Canon-ihmiset ovat vähän samanlaisia kuin koiraihmiset. Löytävät toisensa ja kokoontuvat yhteen, Hakala nauraa. Matkojen aikana Hakala on kokenut monta unohtumatonta hetkeä, joista moni on tallentunut kuvaksi. Viimeisimmältä reissulta Sri Lankasta talteen jäi 1 300 otosta. Intian valtameren rannalla Hakala kuvasi muun muassa paikallisia kalastajia, jotka vetivät rannalla raskasta nuottaa. Kalastajat pyysivät avuksi kaikkia lähellä olevia käsipareja. Hakala halusi kuvata, mutta mies meni jonon jatkoksi verkkoa vetämään. –Hienointa on, kun pääsee hetkeksi mukaan paikalliseen elämään. Kotimaisessa maisemassa Hakala kertoo hassahtaneensa revontuliin. Talven pitkät harmaat jaksot ovat kuvaajalle yhtä tuskaa. Onneksi helmikuussa on edessä seuraava Lapin-matka. Silloin on jälleen yksi tilaisuus päästä näkemään taivaan tulia. Edit. 14.1. kello 9.15. Korjattu: Hakalalla on kiertämättä Australia ja Etelä-Amerikka. Etelä-Afrikassa hän on käynyt. Innokas harrastajavalokuvaaja. Tuttu Valkeakosken Sanomien lukijoille monista lukijan kuvista, joita lehdessä on julkaistu viime vuosien aikana. Kameraseura -74 Valkeakosken uusi puheenjohtaja. Eläkkeellä, mutta tekee edelleen sairaanhoitajan töitä hoivakodissa. Asuu avomiehen kanssa Laiskassa Valkeakoskella. Perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista lasta, kaksi avomiehen aikuista lasta sekä lapsen asemassa oleva kissa. Harrastaa kuvaamisen lisäksi puutarhanhoitoa ja maalaamista. Liikkuu patikoimalla, pyöräilemällä ja hiihtämällä sekä kausiluonteisesti kuntosalilla. Kameraseura -74 Valkeakosken vuosinäyttely on esillä Myllysaaren museossa 3. helmikuuta asti. Esillä on seuran jäsenten valokuvia.