Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Leena Harittu oli ensimmäinen Valkeakosken kaupunginvaltuustoa johtanut nainen, Kyläpaikan äitihahmo ja taitava yhteisten asioiden hoitaja

Turussa 21.2.1938 syntynyt, koulut käynyt ja opiskellut hum. kand. Leena Harittu teki elämäntyönsä Valkeakoskella. Hän oli aito koskilainen, eli yksin, mutta ei ollut yksinäinen, ja pyrki toimimaan niin, ettei muidenkaan tarvinnut olla. Leena tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Leenan. Työuransa kaupallisen peruskoulutuksenkin saanut Leena aloitti pankkineitinä Turun KOP:ssa. Valkeakoskelle hän tuli 1965 Tervasaareen sosiaalitarkastajaksi ja sittemmin -päälliköksi. Työhön kuuluivat niin henkilökunnan, eläkeläisten kuin lastenkin joulujuhlat, naistenkerhot, Kultaisen Iän kerho, Urisevat Ukot, Koskimaja kuin Tunturityttöjenkin retket, kotikäynnit eläkeläisten luona ja paljon muuta. Eläkkeelle Leena jäi 1998 UPM-Kymmene Kiinteistöjen asuntoyksikön toimistopäällikkönä. Henkilöstölehdessä hän muisteli sosiaalitoiminnan muuttumista henkilöstöpalveluksi. Samoja muotoja oli jäljellä, vaikka paljon oli karsiutunut: ”Ihmisestä välittäminen on saanut uuden hienon nimen – henkinen työsuojelu. Se sisältää edelleen paljon välittämistä, mutta osin huoltamisen sävy on jäänyt.” Lämmöllä hän muisteli alkuvuosinaan tehtaalla joulu- ja uudenvuoden pyhinä työvuoroissa päivystäneille tarjottuja emännöimiään aterioita ja vuorineuvos Waldenin tervehdyskäyntejä. Leena Haritun näkyvä rooli Valkeakosken kunnalliselämässä käynnistyi kunnallisvaaleista 1988 isolla äänimäärällä. Siitä alkoi luottamustehtävien kasvu, joka huipentui kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuteen 1997 ensimmäisenä naisena Valkeakoskella. Tässäkään tehtävässä Leena ei ollut niinkään poliitikko, vaan taitava, muistakin ryhmistä arvostusta saanut yhteisten asioiden hoitaja, joka otti asioista selvää ja piti ohjat käsissään. Leena ehti olla Osuuspankin hallintoneuvostossa vain vuoden, kun hänet valittiin pankin hallitukseen 12 vuodeksi. Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän kirkkoneuvostossa hän toimi peräti 16 vuoden ajan. Ei Leena kristillisyyttään koskaan korostanut, mutta sille pohjalle rakentui kuitenkin vuosia kokoontunut tavallisten seurakuntalaisten keskustelupiiri, jota hän oli perustamassa, samoin kuin pienen naisryhmän muodostama solu, joka täyden kolmen vuosikymmenen ajan kokoontui kerran kuussa. Juuri tämän ryhmän kokoontuminen jäi Leenan viimeiseksi. Kotiinlähdön hetkellä Leenan sydän petti ja elämä päättyi seuraavana päivänä 4.12. Monet muistavat Leenan parhaiten Kyläpaikasta, jonka äitihahmo ja kokoava voima hän oli perustamisvuodesta 1998. Leenan ajattelu kiteytyy hyvin Kyläpaikan säännöissä: ”Yhdistys on täysin vapaa kaikesta sidonnaisuudesta. Sen tarkoituksena on järjestää tarpeessa oleville niin henkistä kuin fyysistä apua, mielenvirkistystä ja koota yhteen auttamishaluisia henkilöitä.” Leenan mukaan yhdistys halusi olla ”villi ja vapaa”, ja sitä se on ollut. Kyläpaikassa ei ole kyselty poliittista, uskonnollista tai muuta kantaa. Ovi on avoin kaikille. Työssään Leenan sanotaan olleen hyvä työtoveri ja monelle ystävä myös vapaalla, mutta ystäviltäänkin Leena varjeli viisaasti yksityisyyttään. Ei meistä kukaan korvaamaton ole, mutta kyllä Leenan yllättävä poismeno jätti ison tyhjän paikan. Hannu Mäkelä Ystäväpiirissä vuodesta 1971