Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Vuoden helmijutut: Suuret vaikeudet ovat hitsanneet 8-lapsisen Salosen perheen tiukasti yhteen: "Meillä on keskenämme vahva side ja puhallamme yhteen hiileen"

Ensin kysytään lasten, sitten äidin ikää. Lopulta halutaan tietää, onko perhe lestadiolainen. – Kysyjät hämmästyvät, kun emme ole lestadiolaisia. Monen on vaikea ymmärtää mitään muuta selitystä suurperheelle. Ikääni ihmetteleville selitän, että näin paljon ehtii kun aloittaa nuorena, kahdeksan lapsen äiti Maiju Salonen , 43, naurahtaa. Hän haaveili suuresta perheestä jo teininä: perheessä pitäisi olla viisi lasta, kissa ja koira. Toiveet ovat ylittyneet, sillä koiriakin on nyt neljä, samoin kissoja. Lapsista nuorin on nyt kahdeksan ja vanhin täyttää tänä vuonna 26 vuotta. Kaksi vanhinta poikaa on jo muuttanut pois kotoa. – Sekä minä että mieheni olemme halunneet suuren perheen. Vaatiihan se vähän hulluutta ja paljon huumorintajua, mutta toisaalta kolme lasta menee siinä kuin kaksi, neljä siinä kuin kolme ja niin edelleen. Ainakin on elämää ympärillä eivätkä päivät ole tylsiä. Työn menetys ja vesivahinko Salosen perhe on kohdannut epäinhimillisen suuria vaikeuksia joulukuun 2008 jälkeen. Kaikki alkoi siitä, kun perheen isä Marko Salonen menetti työpaikkansa Kuitu Oy:n konkurssin vuoksi. Sen jälkeen työttömyysjaksot ja pätkätyöt ovat seuranneet toisiaan, ja talousvaikeudet ovat olleet osa perheen arkea. Perhe asui omassa rintamamiestalossa, kunnes se vuonna 2012 joutui asumiskieltoon mittavan kosteus- ja mikrobivaurion takia. Perhe muutti kerrostaloon evakkoon ja laittoi samalla taloa kuntoon. Homma muuttui toivottomaksi, kun talossa tapahtui iso vesivahinko seuraavana vuonna. Kesällä 2015 perhe teki raskaan päätöksen ja pani talon myyntiin. Talo on yhä Salosilla, samoin asuntovelat. Ostajia olisi ollut, mutta pankin kanssa ei ole päästy sopimukseen. Rankka vuosi Evakkoasunnosta Saloset muuttivat vuokraomakotitaloon Kirjasniemeen. Ongelmat olivat taas vastassa: talossa oli pahoja kosteusvaurioita ja sähkölämmitys maksoi maltaita. Nyt perhe asuu vuokraomakotitalossa maalla. – Tämä on ihanan rauhallinen paikka, jossa on tilaa niin lapsille kuin eläimille, Maiju Salonen iloitsee. Marko Salonen saa nyt olla töissä, ja viime viikolla hän sai tiedon pääsystä velkajärjestelyyn. Eniten arkeen on kuitenkin vaikuttanut perheen kuopus, nyt 8-vuotias Dani, joka on vaikeasti kehitysvammainen. Hän ei selviä ilman jatkuvaa apua. – Etenkin viime vuosi oli rankka, sillä Danin epilepsia aktivoitui ja pitkittyneitä kohtauksia tulee yhä usein. Lokakuussa alkoi sairaalakierre, jolloin minäkin vietin hyvin paljon aikaa sairaalassa, Maiju Salonen kertoo. – Tutkimuksista huolimatta ei ole saatu selville, miksi Dani on sellainen kuin on. Nyt pelkäämme, jatkuvatko toistuvat kohtaukset ja kauanko Danin kroppa kestää. Monien lääkkeiden kanssa on tullut seinä vastaan. Henkisesti olemme varautuneet ihan kaikkeen, jopa hautajaiset on käyty mielessä läpi. Vaikeudet vahvistavat Perheen elämä pyörii pitkälti Danin ympärillä. Tavallista enemmän huomiota vaatii myös perheen toinen erityislapsi. – Kun kohtauksia ei ole, Dani on ilopilleri, aina hymyilemässä. Hän on kaikkien lemmikki ja lellikki, joka on rikastuttanut monella tavalla koko perheen elämää. Olen iloinen, että muut lapset ovat Danin myötä oppineet avarakatseisiksi ja ymmärtämään erilaisuutta. Maiju Salonen ja lukiota käyvä Erika ovat yhtä mieltä siitä, että perhe on tullut entistä vahvemmaksi Danin myötä. – Meillä on keskenämme vahva side ja puhallamme yhteen hiileen. Pidämme toisistamme huolta ja puolustamme, jos jotain kiusataan. Jos Dania tai muita kehitysvammaisia esimerkiksi nimitellään, se menee pahasti tunteisiin, Erika kertoo. Millaista on suurperheen normaali arki? – En tiedä, mikä on normaalia, mutta meidän arki on usein kaaosta. Etenkin aamut ovat vilkkaita, kun Marko lähtee töihin ja minä huolehdin siitä, että kaikki lapset saavat aamupalan, ehtivät kouluun ja koirat pääsevät ulos. Lähes kaikki lapset suuntaavat eri kouluun. Yksi käy lähellä sijaitsevassa Leppälän koulussa, kaksi erityislasta Tietolassa, kaksi Naakassa ja yksi Tietotien lukiossa. Leppälään pääsee kävellen, muihin kouluihin bussilla. Dani tosin haetaan taksilla. – Kun kaikki ovat lähteneet, istun alas katsomaan tv:stä Holby Cityn sairaalaa. Sen jälkeen menen pellolle koirien kanssa, ja saatan käydä kirpparilla. Muutama tunti on ihan omaa aikaa. Yhteistyöllä sujuvuutta Suurperheen arjen ydinsana on yhteistyö. Isä hoitaa kauppa-asiat ja ruuanlaitosta vastaavat pääasiassa äiti ja kaksi tytärtä. Vaatehuolto on äidin vastuulla, tosin osa lapsista huolehtii jo omista vaatteistaan. Siivouskin sujuu yhteistyönä. – Kun olen ollut Danin kanssa pitkiä päiviä sairaalassa, olen miettinyt, miten kotona pärjätään ja mikä kaaos minua odottaa. Aika hyvin ovat asiat hoituneet, vaikka välillä on yhdellä ja toisella pinna kireällä. Vanhimmat lapset, Danin kummi ja muut ystävät ovat onneksi auttaneet. Kun vanhemmat, kuusi vielä kotona asuvaa lasta, kissat ja koirat ovat kotona, talossa riittää menoa ja meininkiä – ja ääntä. – Välillä olen hirveän väsynyt ja henkisesti kuormittunut etenkin Danin vaikeuksien vuoksi. Koirat ovat minulle henkireikä ja antavat voimaa, ilman niitä olisin tullut hulluksi. Kun lähden koirien kanssa harrastamaan, kotiasiat jäävät taakse ja palatessa on virkistynyt ja onnellinen olo, Maija sanoo. Aina on puhumalla selvitty Suurperheessä on Maiju ja Erika Salosen mielestä paljon hyviä puolia. Maiju on iloinen, että lapsista on seuraa toisilleen, eikä kenenkään tarvitse olla kotona yksin. – Olemme kaikki erilaisia ja täydennämme toisiamme, sillä jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet. Yhdessä olemme aika vahvoja, meillä on vahva side ja osaamme puhaltaa yhteen hiileen, Erika sanoo. Maiju on joskus harmissaan, että lapset jäävät paitsi paljosta sellaisesta, mitä muiden perheen lapset saavat. Kun talous on sentin venyttämistä, on ollut pakko tinkiä vähän kaikessa. – En muista, milloin lapset olisivat päässeet edes risteilylle. Joskus pääsemme koko perheen voimin tuetulle kylpylälomalle, joka on suuri juttu, Maiju sanoo. Erika ei koe joutuneensa luopumaan mistään merkittävästä. – Olen ihan tyytyväinen näin, vaikka en olekaan saanut kaikkea mitä muut voivat saada. Voihan perheen sisälläkin keksiä paljon hauskaa, mennä vaikka pulkkamäkeen pienempien kanssa tai leipoa yhdessä. Tai tehdä yhdessä läksyjä. – Onhan sitä kiukuttelua monista asioista, mutta aina on puhumalla selvitty. En vaihtaisi päivääkään pois, Maiju sanoo.