Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Vuoden helmijutut: Sisällissotaa Valkeakoskella seurannut siviili Ella tahtoi takoa aseet auroiksi, mutta sai sitten puolisokseen jyrkän linjan miehen

Kauppateknikko Jukka Partasen kädessä on ainutlaatuinen dokumentti vuodelta 1918. –Päiväkirja alkaa 27. maaliskuuta 1918 ja päättyy 26. toukokuuta. Tämän on pitänyt Ella Eriksson , Hämeenlinnassa syntynyt ja pian kuitenkin valkeakoskelaistunut neiti. Päiväkirjanpitäjän isä Emil Eriksson oli Valkeakoskella valkoisten joukoissa. –Ella kertoo tässä niistä tapahtumista, mitä hän näki ja koki. He asuivat hyvin lähellä kanavaa. Erikssonin päiväkirjasta voi lukea muun muassa punaisten lähdöstä Valkeakoskelta. Partasen hallussa olevassa aineistossa on myös Ellan tulevan miehen arkistosta löytynyt, valkoisen esikunnan pitämä luettelo niistä valkeakoskelaisista ja sääksmäkeläisistä, jotka teloitettiin nimenomaan Valkeakoskella. Luettelossa on 40 nimeä. –Tämä täsmää Aarre Sallisen pitämään luetteloon, Partanen kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pedantti nainen Ella Erikssonia Jukka Partanen kuvaa pedantiksi ihmiseksi. Päiväkirjaa hän piti jo koululaisena. Partasella on niitä usealta vuodelta. –Äärimmäisen pienellä mutta luettavalla käsialalla hän on päivittäin merkinnyt tapahtumat Hämeenlinnasta kouluajalta ja Valkeakoskella, kotiseudullaan. Ella Eriksson oli 21-vuotias porvarisneiti, kun hän aloitti tarkan päiväkirjanpidon sisällissodan aikaisesta Valkeakoskesta. Neiti kuulostaa pasifistilta 8. maaliskuuta 1918 tekemissään merkinnöissä nuori nainen vaikuttaa lähes pasifistilta. "Alas aseet! Alas, alas, kohoaa sielusta kuin hukkuvan huuto. Aseet viikatteiksi ja auroiksi, sotaan kulutetut voimat rauhalliseen ja hyödylliseen työhön. Pois vaino ja veljessota. " Niin hän kirjoitti ja jatkoi: "Kuulin juuri kerrottavan täkäläisistä kuolleista punakaartilaisista, miten luodit ovat heitä ruhjoneet ja kun ajattelin kaikkia kaatuneita, kohosi vain yksi huuto: Alas aseet! Alas, alas! Kunpa ne nyt rauhan tultua hävitettäisiin, kunpa häviäisi sota maailmasta, tuo julma sota, jossa toinen ihminen surmaa toisen! – Voi, ja miten moni minun ystävistäni kärsinyt tuskallisen, voi kuka tietää, kuinka väkivaltaisen kuoleman." Erikssonin mielestä Venäjän kansan "sakka" oli yllyttänyt Suomen työväen taistelemaan. 27. maaliskuuta ääni muuttuu. "Kyllä sääli sydämestä katoaa, kun saa joka päivä kuulla heidän roistontöistään", neiti kirjoittaa punaisista. "Meikäläiset ovat jo lähellä (...) Kolme yötä olemme jo maanneet vaatteet päällä, jotta olisimme valmiit." Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ella Eriksson avioitui sittemmin Harald Henrikssonin kanssa. Tämä oli ratsuväen upseeri kuten myös tulevan vaimonsa veli. Äärimmäisen äärioikeistolainen Henriksson kuului IKL:ään ja Lapuan liikkeen sisärenkaaseen. Partasen mukaan hän myös osallistui Syrjäntaustan teloituksiin. Valkeakosken suojeluskunnan lippu oli hänen suunnittelemansa. Hän oli myös Pohjois-Sääksmäen suojeluskunnan johtaja. Henriksson toimi ostopäällikkönä AB Walkiakoskella. Ella Eriksson kuoli Valkeakoskella 4. maaliskuuta 1979. Jukka Partaselle vanhat dokumentit päätyivät toimeksiannon kautta eli kun hän tyhjensi kuolinpesää. Jukka Partanen aikoo lopettaa sisällissodan penkomisen tähän vuoteen ja myydä keräämänsä aineistot pois. Itse hän ei ole leimautunut sen enempää punaiselle kuin valkoiselle puolelle. –Olen objektiiivinen tutkija.