Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kirsi Kukkamäki alkoi lenkkeillä, kun hänen äitinsä sairastui vakavasti – Nyt hänet palkittiin Valkeakosken Kunnon Kuntalaisena

Kirsi Kukkamäki on yhä edelleen saamastaan Kunnon Kuntalainen -palkinnosta hivenen hämillään. –En edes muistanut, että tällainen palkinto myönnetään, Kukkamäki naurahtaa. Hämeen Liikunta ja Urheilu (HLU) on perustanut palkinnon, jonka tavoitteena on edistää liikunnan arvostusta paikallistasolla. –Eräänä iltana, kun saavuin iltavuorosta kotiin, niin kotona odotti kirje. Kirjekuoressa oli tiedote ja kutsu jouluruokailuun, missä palkitsemiset tapahtui. Olin aivan ymmälläni ja hämilläni. Varmasti olisi monia muita ollut, joille palkinnon olisi suonut, mutta ehdottomasti olen mielissäni ja kiitollinen. Palkinto luovutettiin joulun alla, perjantaina 21. päivä. Esimerkkinä liikkumisen ilosta Palkinnon perusteissa Kirsi Kukkamäkeä kuvailtiin seuraavasti: erinomainen muiden innostaja ja esimerkki siitä mitä liikunnan ilo on. Pienen aprikoinnin jälkeen hän myöntää, että saattaahan tuo paikkansa pitää. –Ehkä olen saanut joitakin innostumaan liikkumaan, kun itse juoksentelen pitkin kaupunkia. Vuodenvaihde on totutusti lupausten aikaa. Kuinka Kunnon Kuntalainen motivoisi liikunnan pariin, jos kuntoilun aloittaminen kutkuttaa uuden vuoden kynnyksellä. –Tekee ja harrastaa sitä, mistä itse tykkää ja saa hyvän olon tunteen. Eihän sitä jaksa, jos yrittää esimerkiksi juoksua harrastaa, mutta ei voi sietää juoksemista. Innostus tyssää varmasti äkkiä, jos tekemisestä ei nauti. Tietysti toivoisin, että kaikki liikkuisivat, oli liikunta sitten tanssia tai mitä vain. Lenkkeily nollaa pään ja ajatukset Kukkamäki aloitti säännöllisen lenkkeilyn viitisen vuotta sitten. –Äitini sairastui tuolloin vakavasti ja menehtyi nopeasti muutamassa kuukaudessa. Juokseminen rentoutti, siinä sai pään ja ajatukset tyhjäksi ja siitä tuli hyvä olo. Lisäksi mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän olen huomannut nauttivani ulkoilusta. Epäilen, että viiteen vuoteen on pakostakin toisinaan mahtunut päiviä, jolloin ei ole huvittanut lähteä. Ei, vaikka tietäisi edessä olevasta juoksemisen riemusta ja jälkeenpäin saatavasta hyvästä olosta. –Täytyy valitettavasti myöntää, että minua kyllä huvittaa. Tämä on minun oma, hieno juttu, jota teen itselleni ilman stressiä. Jos jalat ovat väsyneet tai ei muuten vain lähde, niin silloin mennään pienempi lenkki. Oman fiilistelyn pohjalta ja kehoa kuunnellen. Omaan tahtiin ilman tavoitteita Kahteen kertaan Kirsi Kukkamäki on osallistunut Pirkan Hölkkään, mutta muuten hän ei juoksukilpailusta perusta tai havittele aika- tai kilometritavoitteita. –Tässä iässä ei ole enää tarvetta kilpailulle. Pirkan Hölkkä on mukava tapahtuma, johon osallistuu kaikenikäisiä ihmisiä. Mieluiten Kukkamäki vetää juoksulenkkarit aamulla jalkaan ja seuraksi valikoituu hyvä musiikki. –Tykkään lähteä aamulla lenkille, niin sanotusti tuoreilla jaloilla. Kaksivuorotyö asettaa omat esteensä, aina ei pysty lähtemään kun haluaisi. –Useimmiten juoksen yksin. Voin lähteä vaikka aamukuudelta, yksin juostessa ei tarvitse suunnitella. Ikinä en tiedä mihin lenkille menen, kun ovesta ulos lähden. Hyvän musiikin tahdittamana ei edes matkan taittumista huomaa. Kotona vasta saattaa katsahtaa, että ohhoh, tulipas paljon kilometrejä. Vaikka vuoden Kunnon Kuntalainen ei itse määreistä perusta, niin pakko jotain lukuja tivata. Monetko lenkkarit omistat, paljonko tänä vuonna olet juossut? –Kaikkiaan tänä vuonna tulee noin 1600 kilometriä. Olen aika innokas lenkkareiden ostaja, kaapissa on ehkä viidet ja parit nastalenkkarit, joita ilman en talvella uskaltaisi lenkkeillä. Hämeen Liikunta ja Urheilu (HLU) perustama palkinto, jonka tavoitteena on edistää kunto-, harraste- ja terveysliikunnan arvostusta paikallistasolla. Vuoden 2018 palkinnon saaja on Kirsi Kukkamäki. Kirsi Kukkamäki on syntynyt Valkeakoskella 23.11.1962. Työskentelee uimahallityöntekijänä. Harrastaa lenkkeilyä juosten ja polkupyörällä.