Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Jouluyö Säterillä

Jouluaaton yövuoro sattui usein työjärjestyksen mukaisesti keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevälle. Kohdallani se tapahtui ensimmäisen kerran 1970-luvun alkuvuosina. Perheeni sai joulupukin vierailun jälkeen hetken rauhoittua ennen työvuoroon lähtöäni. Nuorimmainen lapsi nukkui yöuniaan, vanhempi kolmivuotias askarteli ja tutki saamiaan lahjoja. Me vanhemmat otimme puhelinyhteyden kotiseuduillemme. Toivottelimme omaisillemme hyvän joulun terveiset. Puheluiden jälkeen haikeus valtasi sydämemme, mutta tärkeintä oli se, että olimme saaneet keskustella hetken läheistemme kanssa. Ripein askelin kohti pääporttia Kellon lähestyessä puolta kymmentä oli aika tarttua vaimoni laittamaan jouluiseen eväskassiin. Polkupyörä oli kerrostalon pyöräsuojassa ja aloitin matkani Säterille. Sassinmäellä mittari näytti muutamaa pakkasastetta. Hiljakseen satava lumi loi oikean joulutunnelman. Lumihiutaleet sulivat kasvoilleni pieniksi puroiksi. Raikkaan kaupunginosan omakotitalojen ikkunoilla paloivat kyntteliköt. Hetken verran olin alueen ainoa matkaaja. Kaupungin keskustaa lähestyessäni liikenne vilkastui ja Sääksmäentiellä autot saivat pakkaslumen pilveilemään kintereillään. Tehtaan pääportin ulkopuolella olevat pyörätelineet olivat huomattavasti tyhjempiä kuin arkisina työpäivinä. Ihmisiä purkautui kulkuneuvoistaan. Henkilöautojen pakokaasut jäivät hetkeksi leijumaan pysäköintialueen tuulettomaan ilmatilaan. Työhön tulijat kiiruhtivat ripein askelin kohti pääporttia ja työpisteitään. Vastasin kädenheilautuksella portinvartija konstaapeli Kukkosen vartijakopista lähettämään tervehdykseen. Matkani jatkui lankatehtaan Mallasveden puoleista sivua. Rakennuksen puolivälissä oli tehtaan pääovi, joka avautui suureen eteisaulaan ja siitä eripuolille tekstiilisalia. Heti vasemmalla olivat kellokorttitelineet. "Poissa" ja "työssä" luki lokerikkojen yllä olevissa kylteissä. Korttien leimauskone sijaitsi niiden välissä. Työnsin nimelläni varustetun pahvilapun laitteeseen ja kuului naksahdus. Totesin korttiin tulleen leiman 21:50. Aulan ylitettyäni olin portaikossa ja muutamalla harppauksella rakennuksen toisessa kerroksessa. Vasemmalla olivat heiluriovet kehruusaliin ja suoraan edessäni oleva ovi vei työpisteeseeni, vuoromestarien konttoriin. –Hyvää Joulua! toivotin työpöytänsä takaa myhäilevälle virkaveljelle. –Kiitos samoin, vastasi jo siviiliasuunsa pukeutunut Timo Keso . Haponkestävä työasu ylle Konttorimme sisustuksessa ei mikään viitannut joulun läheisyyteen. Ainoastaan työpöydällä oli yhtiön puolesta suklaarasia yövuoroon tulleille jaettavaksi. Timo oli illan aikana jakanut vastaavan rasian sisällön omille alaisilleen. Kertasimme lyhyesti insinööri Viirilän laatiman joulupyhien ajo-ohjelman ja tuotannon sen hetkisen tilanteen. Timon poistuttua pukeuduin vihreään haponkestävään työasuuni. Suklaarasia kainalossani suunnistin kehruusalin kellokortti taulukolle. Pikainen silmäys työssä olevien kortteihin todisti kaikkien olevan paikalla. Laskeuduin ensimmäiseen kerrokseen ja kuljin läpi tekstiilisalin. Erilaisista lankaa käsittelevistä koneista kuului yli sadan desipelin meteli. Muutamia puolauskoneita valvovia naisia tuli käytävällä vastaani ja nyökkäsimme toisillemme tervehdyksen. Päästäkseni silkkilangan valmistuksen alkulähteille oli ylitettävä piha-alue ja siirryttävä seuraavaan rakennukseen. Prosessi alkoi viskoosin valmistuksella villatehtaan seitsemännestä kerroksesta. Matkasin sinne henkilöhissillä. Kyseinen kerros oli sulfiittiselluloosapaalien varastona. Salin peräosassa sijaitsi kaksi allasta. Niissä selluloosa-arkkeja käsiteltiin lipeäliuoksella. Liuos tuoksui voimakkaasti koko kerroksen alueella. Lopuksi arkeista puristettiin neste pois. Merseroija Toimi Haka valvoi toisen altaan tyhjennystä. Hetken tarinoituamme tarjosin hänelle rasiastani suun makeaksi. Laskeuduin portaikkoa pari kerrosta. Tapasin matkallani osaston etumiehen Erkki Franssilan ja rikittäjä-liuottaja Kauko Peltolan. Näiden puuvillakankaiseen työpukuun sonnustautuneiden miesten kanssa kertasimme aattoillan kotitapahtumat. Heillä molemmilla olivat lapset lentäneet pesästään ja viettivät jouluaan omien perheidensä parissa. Joulupukki ja pakkasukko Hissi palautti minut maan tasalle. Lumisateisen piha-alueen ylitettyäni palasin jälleen silkkitehtaan puolelle. Viskoosikellarissa kellarimiehen vakanssilla oli Oiva Ruusuvuori . Hän valvoi kehruulle pumpattavan viskoosin painetta ja suodatusta. Tasainen ruuvipumpun ääni hallitsi huoneen ilmatilaa. Oiva oli innokas pilkkimies. Työn ohessa hän harrasti pilkkien valmistusta. Nytkin oli muutama aihio koristeltavana erilaisilla lakoilla ja karvoituksilla ahventen houkutukseksi. Paikalle saapui myös happomies Pelkonen . Mikko oli asiaansa paneutunut Neuvostoliiton ystävä. Hän kertoi meille maan poliittisesta tilanteesta ja siitä kuinka sosialistinen järjestelmä on korvannut joulupukin vähemmän kaupallisella pakkasukolla. Kyseistä ukkoa juhlitaan vuodenvaihteessa. Mikolle oli ominaista haalarien takataskusta hieman näkyvä Punalippu -lehti. Hän tutki sitä työn lomassa ja mielellään esitelmöi aiheista työtovereilleen. Kova meteli Jätin kaksikon viskoosikellariin pohtimaan maailmanpolitiikan valtakiemuroita. Nousin portaita huoltolatasolle, joka loisti tyhjyyttään. Toisen kerroksen kehruusalissa lähes viisikymmentä kehruukonetta saivat taas yli sadan desibelin äänitason. Kehrääjät valvoivat alueitaan eli tontteja. Siihen kuului kuusi kehruukonetta työntekijää kohti. Keskustelu oli hankalaa sellaisessa metelissä, joten tarvittaessa huusimme suoraan toistemme korvaan. Edetessäni näin mieheltä toiselle suklaarasiani tyhjentyi hiljakseen. Aika oli kulkeutunut joulupäivän alkutunnille kun palasin toimistooni. Työnopastaja Pitkänen tuli kehrääjäoppilaansa kanssa myös paikalle. Viljolla oli lähes kahdenkymmenen palvelusvuotensa aikana ehtinyt tulla useampi joulu tutuksi työpaikalla. Minulla ja myös kehrääjäoppilas Määtällä se oli ensimmäinen. Tuttuja joululauluja Puhelin soi. Tekstiilisalin vuoromestari Antero Aarrekorpi pyysi joulukahville heidän ruokatupaansa. Lupasin saapua. Otin eväskassistani pari kakku- ja pullapalaa. Taukohuoneessa paloivat kynttilät pöydällä ja ryhmä naisia istui pöydän ympärillä. Tekstiilisalin tytöt olivat Sallisen Irman johdolla loihtineet jouluisen kahvipöydän. Antero vinkkasi viereensä ja eteeni laskettiin kupillinen tuoksuvaa kahvia. Tilaisuuden kruunasi kehruulta saapuva reservimies Antti Helin haitarinsa kera. Antin säestäessä lauloimme useita jo lapsena opeteltuja joululauluja. Huomasin tilaisuuden liikuttavan meitä kaikkia. Kuitenkin oli palattava arkeen. Vaikka jouluyö olikin, työtehtävät odottivat. Palasin toimistooni. Loppuyöllä kello neljän jälkeen tein tarkistuskierroksen ja totesin prosessin etenevän rauhallisesti. Aamuvuoro saapui ja päästi meidät joulupäivän viettoon. Erkki Viitanen