Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kesäpesti ohjasi palomestari Kimmo Perolahden elämäntyöhön – VPK-harrastus, järvipelastus ja leijonat pitävät lähimmäisen auttamisen mukana myös eläkkeellä

Jos teknillisen koulun opiskelijoiden kesätyötilanne kesällä 1976 ei olisi ollut huono, valkeakoskelainen Kimmo Perolahti ei ehkä olisi päätynyt palo- ja pelastusalalle. –Huono tilanne koitui lopulta hyväksi, hän hymähtää. Hän pääsi kesätöihin Valkeakosken paloasemalle heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, mikä viitoitti uran valmistumisen jälkeen. Kun palolaitoksella tuli auki kaksi palomiehen virkaa, Perolahti haki ja tuli valituksi toiseen. –Hain myös palomiesluokalle, mutta en päässyt. Sitten hain paloesimiesluokalle ja sinne minut hyväksyttiinkin. Perolahdella, 65, kertyi lopulta 42 vuotta, 11 kuukautta ja kolme päivää pelastuslaitoksen palveluksessa. Hän jäi Pirkanmaan pelastuslaitokselta eläkkeelle tämän kuun alusta. Vapaille hän pääsi jo loppukesästä. –Päivääkään en ole katunut eikä yhtenäkään aamuna ole harmittanut lähteä töihin, hän nyt katsoo pitkää uraansa. Yliajallakin tuli viivytyksi noin vuoden verran. Palomiehestä tuli ensin esimies. Kun 80-luvulla perustettiin palomestari-väestönsuojelupäällikön virka, oli Perolahden työajasta 40 prosenttia väestönsuojeluasioita. 80-luvun puolivälissä hän kävi kaksivuotisen palomestarikurssin. –Kurssimme oli viimeisiä Espoon Otaniemestä valmistuneita, sillä palo- ja pelastusalan koulutus siirrettiin sitten Kuopioon. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kimmo Perolahti eteni palomestarin virkaan ja lopulta apulaispalopäälliköksi Valkeakoskella. Välissä hän toimii 1,5 vuotta palomestarina myös Hämeenlinnassa, kunnes Pirkanmaan kunnat 2000-luvulla hyppäsivät palo- ja pelastustoimessa Tampereen kelkkaan. –Tampereen ajan olen ollut päivystävänä palomestarina. Päivystävä palomestari tekee kerralla 24 tunnin vuoron ja pääsee siitä selkeästi vapaalle. Siinä oli eroa entiseen Valkeakosken aikaan, jossa yksi päällystön jäsen kerrallaan teki päivätyön ohella päivystystä kotivarallaololla. Valkeakoskella Perolahti oli palvellut niin pitkään, että kotikaupungin asukkailla on ollut asiaa vielä senkin jälkeen, kun Perolahti siirtyi töihin Tampereelle. –Kun on kysytty, olenhan minä jelppinyt. Tutulta mieheltä on ollut helppo soittaa neuvoja tulisija-asioissa ja muussa turvallisuuteen liittyvässä. Yksi osa työtä on ollut tiedotus. Media on hanakkaa soittelemaan tulipaloista ja onnettomuuksista ja yleisö niistä lukemaan. Tämän jutunkin kirjoittaja tietää kokemuksesta, että Kimmo Perolahdella on ollut kärsivällisyyttä selostaa tapahtumia myös uutisvälityksen tarpeisiin. Häneltä on saanut ihmisläheisen ja yleistajuisen kuvauksen. Kartta vaihtui navigaattoriin Alkuun Tampereen aluepelastuslaitokseksi nimetty kokonaisuus muuttui vuonna 2013 Pirkanmaan pelastuslaitokseksi. Kun tilanne on päällä, ovat päivystävän mestarin komennon alla koko Pirkanmaan yksiköt. Tekniikka on helpottanut palo- ja onnettomuustilanteiden johtamista. Kimmo Perolahti muistaa ajan ennen navigaattoreita. –Autoa ajoin itse. Kartta oli vieressä levällään. Samalla piti puhua sen ajan matkapuhelimeen. Toisena välineenä oli radiopuhelin. Usean kerran pysähdyin tienvarteen johtaakseni tilannetta kesken matkan. Päivystävän palomestarin ajo tapahtumapaikalle jatkui tienposkesta, kun tilanne ei ollut enää niin kriittinen. Tampereella päivystävä palomestari ei sitten itse ajakaan autoa. Häntä kyyditään. Johtamisen pääsee aloittamaan jo ajomatkalla. On onnellisia loppuja ja menetyksiä Jotkut yksittäiset onnettomuudet ovat piirtyneet konkarin mieleen lujasti. Yksi niistä sattui Kangasalla, jossa remontoitava omakotitalo oli syttynyt tuleen. Palo taltutettiin kolmen sammutusyksikön voimin, mutta meni vain toista tuntia, kun kohteeseen tuli uusi hälytys. –Miehet olivat nousseet yläkertaan, kun alakerta syttyi täysillä. Siinä tuli miesten puolesta hätä, mutta saimme heidät onnellisesti pois. Yksi palomiesajan raskaimpia työvuoroja osui 70 – 80-lukujen vaihteeseen, jolloin paloi omakotitalo Vanhassakylässä. Sammutustöissä raatoivat Valkeakosken palokunnan lisäksi Säterin ja Yhtyneiden tehdaspalokunnat. –Kun sieltä paloaseman pihaan päästiin, tuli rakennuspalo Kuusistonkadulla. Savusukellusta kertyi niin paljon, että mies ei olisi voinut olla väsyneempi jälkeenpäin. Tuo kerta painui mieleen ehkä siksikin, että huolimatta kaikista sammuttajien ja pelastajien ponnisteluista tuli tuolla kertaa molemmissa myös palokuolema. Ammattilaisen on osattava ottaa vahingot ja menetykset oikein, jotta jaksaa työtään. –Parhaansa kun tekee, sen pitää riittää, Kimmo Perolahti sanoo. Onnettomuuksia yritetään ennaltaehkäistä Hänen työhönsä on kuulunut myös valistusta ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyä. –Ensin ei ollut kuin avoimien ovien päiviä. Nykyisin palomiehet käyvät valistamassa muksuja, Perolahti toteaa hyvän kehityksen. Valistus on hänen mielestään myös auttanut. Hänen arvionsa mukaan nuoriso hölmöilee valkean kanssa menneitä vuosikymmeniä vähemmän, ellei ilotulitteita lasketa. Niiden varomattomalla käytöllä on saatu aikaan rakennuspaloja. –Toijalassa paloi 5 – 6 vuotta sitten yksi kohtalaisen iso halli. Palo syttyi ilotulitteesta. Tampereella ilotulite on sytyttänyt palon räystään alta, Perolahti muistaa. Työhistoriansa erikoisimmaksi onnettomuudeksi Kimmo Perolahti nimeää Tervasaaren tehtaan massasäiliön kaatumisen. 6 000 kuution säiliö kallistui koeponnistuksessa korjaamorakennuksen päälle ja yksi työntekijä kuoli maaliskuussa 1996. Siinä meni Perolahdelta 2,5 vuorokautta nukkumatta. Onnettomuus oli aikamoinen läheltä piti -tilanne. Paria tuntia aiemmin kentän parakkirakennuksissa oli pidetty eri palavereja ja ihmisiä oli ollut paikalla lähelle 200. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Uudisrakennusten paloturvallisuus varmistetaan rakennusmääräyksin ja katselmuksin. Rakennuspaloja ennaltaehkäisevät myös lakisääteiset palotarkastukset. Kimmo Perolahti pitää käyttöön tullutta omavalvontaa hyvänä järjestelmänä. Siinä talon omistaja käy itse läpi tarkastettavat kohdat lomakkeen avulla ja ottaa niistä myös vastuun. Ei ammattilaisen tekemä tarkastuskaan taannut mitään, jos omistaja laiminlöi neuvot ja kehotukset. Palojen lisäksi pelastuslaitosta työllistävät onnettomuudet. –Kun kolmostie meni Valkeakosken kautta, oli siellä kolari vähintään kerran viikossa. Nyt kolisee moottoritiellä. Turvavyönkäyttöpakko ja turvatyynyt ovat onneksi vähentäneet vakavia liikenneturmia. VPK tuli Valkeakoskelle tarpeeseen Virallisesta pelastustoimen organisaatiosta Kimmo Perolahti on nyt siirtynyt Valkeakosken VPK:hon, jossa hän on perustajajäseniä. –VPK tuli Valkeakoskelle tarpeeseen. Säterin palokuntaan kuului ennen 40 henkeä. Nyt teollisuudessa on jäljellä enää Yhtyneiden palokunta, jossa on vajaa 20 henkeä. VPK:n hälytysvalmiudessa on nyt parikymmentä henkilöä. Sille on tullut tälle vuodelle jo noin 50 hälytystä. Perolahti toimi myös Hämeen pelastusliiton kouluttajana Etelä-Pirkanmaan alueella. Koulutettavat olivat vapaapalokuntalaisia. Hänen harrastuksiinsa kuuluu myös Suomen Meripelastusseuran Valkeakosken Järvipelastajat, joka on toiminut Valkeakoskella pian kaksikymmentä vuotta. Järvellä Perolahden voi nähdä myös Wellamolla, Suomen ainoalla kahdella erillisellä höyrykoneella ja kahdella potkurilla kulkevalla höyrylaivalla. Perinnelaivan arvokkaan verkkaisilla risteilyillä Perolahti vuorottelee kipparina. Erotuomari viheltää vieläkin Vauhdikasta menoa puolestaan oli vesihiihto, jota Kimmo Perolahti kokeili ensimmäisen kerran alle kymmenvuotiaana. Innostajana oli Jorma -isä, Valkeakosken Vesikiitäjien perustaja. –Myös Vesihiihtoliitto perustettiin muuten Valkeakoskella, Kimmo Perolahti kertoo. Armeijan jälkeen hän sekä kilpaili lajissa että esiintyi muiden valkeakoskelaisharrastajien kanssa vesisuksilla. Näytöksillä oli kysyntää tehtaiden kesäjuhliin, juhannusjuhliin ja jopa valtiovierailuihin. –Viidennumerolla hiihdimme Kyproksen presidenttiä ja arkkipiispaa Makariosta kuljettaneen aluksen ympärillä. Se oli kesä 50 vuotta sitten. Jalkapallon erotuomaritehtäviä Perolahti on hoitanut melkein 50 vuotta. Jos pyydetään, hän suostuu vieläkin viheltämään, kun nappulat, juniorit tai ikämiehet pelaavat kodin lähikentillä. 80-luvulla hän tuomaroi kakkosdivisioonankin pelejä. Takana on myös viisivuotiskausi liigapelien liigatarkkailijana. Intoa riittää myös leijonatoimintaan. Lions club Valkeakoski-Sääksmäki kasvattaa joulukuusia ja järjestää laskiaistapahtumia. Niin talo kuin mökki kaukaa tuttuja Yksityiselämässä riittää puuhaa vanhassa omakotitalossa, joka aikanaan valmistui Perolahden omille vanhemmille melkein 60 vuotta sitten. Toisen yksityisen "työmaan" eläkeläinen hankki juuri ostaessaan lapsuudesta tutun kesämökin Mallasvedeltä. Se kuului alun perin hänen isovanhemmilleen Eeva ja Onni Perolahdelle . Osansa huomiosta saavat myös lapsenlapset, joita on viisi.